keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Huhtikuussa


Viime viikonloppuna tein kirjastostani entistä mummomaisemman, äitini pitsiliinojen avustuksella.
Ripustin uuden vanhan ristipistotyön ( vasen alareuna, kirpparilta 1,30e) seinälle ja jäin miettimään, että pitäisiköhän kollaasia laajentaa johonkin muuhun huoneeseenkin. Minä todella pidän ristipistotöistä, niissä näkyy aika ja taidokas kädenjälki. Kirppishinnoista päätellen, niitä ei kovin monet muut arvosta. Sohvalle nojailemaan jäi keltainen ruusutyö, jonka paikan seinältä varasti uusi hempeän vaaleanpunainen ruusutyö. Lisäksi paikkaansa etsii vanhempien luota tuotu taulu, vanha taidemuseon juliste. Olemme saaneet siskoni kanssa sen lahjaksi isän sukulaisilta 1994.

Punaruusuinen ristipistotyö-tyynynpäällinen löytyi myös kirpputorilta. Se on aivan ihana! Muutenkin minuun iskee tällä hetkellä kukkasissa vaaleanpunainen väri, mieltymyksen tulokset nähdään toivottavasti kesällä kukkapenkissä.
Pelargonit saivat kaikki omat ruukut vihdoin ja viimein. Lisäksi postipoika kuskasi minulle Turun suunnalta Mårbackan alkuja, jotka ovat vesilasissa juurtumassa. Toivottavasti ne innostuvat ja haluavat viettää kanssani monta vuotta. Olen muutenkin haksahtanut pelargoneihin aivan täydellisesti, haluaisin niitä lisää, lisää ja lisää. Onneksi tulee kesä ja niitä saa muualtakin, kuin vain netin ihmeellisestä maailmasta.

Viime perjantain kirppisreissun ehdotonta aatelia on Mäkisen Kuvastimen kukkapeili. Ensimmäinen kerta, kun näin livenä tälläisen peilin ja lapussa oleva hinta oli niin edullinen, että pakko se oli kantaa kotiin mukaan. Väristä en kyllä juurikaan välitä, musta-valkoinen olisi kauniimpi yhdistelmä, mutta ei auta valittaa liikaa, kun aarteita löytyy.
Samaiselta reissulta nappasin Kupittaan Saven maljakon 11eurolla. Käsittääkseni se oli edullinen löytö, mutta silti minun mittapuullani aika paljon kirppislöydöstä. Pohjassa on signeeraukset OL ja EJ. Pikaisen googlettelun perusteella siis Orvokki Laine ja Eila Juhola, muotoilua 50-luvulta. Kaunishan se on, en voi muuta sanoa. Etualan kupittaan kippo on edullinen löytö, vikojensa vuoksi toki. Oikealla taas saksalainen vaasi, joka sopii kolmikkoon jetsulleen.

Aurinkoiset kevätpäivät saavat menon vilkastumaan myös puutarhassa, niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Ei-niin-armas siperianhuskymme Luna oli käynyt nimittäin hieman kukkapenkissä. Parisenkymmentä sipulia oli syöty ja penkkiin kaivettu jalkapallon kokoinen monttu. Siinä piti emännän vähän itkeä tirauttaakin, kun otti niin lujaa päähän. Verkkokin vielä oli edellisenä päivänä laitettu, mutta eihän tuollainen alle metrinen verkko pitele moista pomppujaakkoa. Onneksi kirjopikarililja oli edes säilynyt ja eilen laitoin penkkiin vaaleanpunaisia dahlioita ja liljoja. Penkin alastomuutta peittää kesällä (toivottavasti) unikot, tietenkin vaaleanpunaisena.
Innostuin laajentamaan talon edellisen omistajan kukkapenkkiä, joka oli joutunut vuosien saatossa retuperälle. Penkki oli aiemmin n. 2m pitkä ja 1,5m leveä. No, nyt se on (vielä) yhtä leveä mutta 4-5metriä pitkä. Vielä pitää penkkiä hitusen laajennella, hakea multaa ja aloittaa istutuksien suunnittelu.

Rannassakin on kevät!

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä. Edellisen omistajan kukkapenkissä on ruvennut tapahtumaan!
Viime vuotiset kaupan narsissit aloittelevat kukintaa.
Ja pikkuriikkinen lumikello kukkii. On se ihana kukka, korkeutta huimat 5cm ja heti kukka auki, kuin huutelemassa " Hei, minäkin olen täällä!".

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Joutsenet, kevät ja pelargonit.

Kevään lähestymisen voi aistia. Joutsenet ovat palanneet, ensimmäiset kurjet on bongattu ja kukkapenkeistä pilkistää uusia alkuja. Lisäksi hempeät pastellivärit miellyttävät ja veri vetää kukkapenkkeihin kuopsuttamaan ja kaivelemaan.

Mies oli eräänä päivänä käynyt rannassa, tullut kiireellä sisälle hakemaan kameraa ja meni takaisin. Kyllähän sitä tälläisistä kauniista linssiluteista kuvia piti saadakin.

Eräs nimeltämainitsematon siperianhusky neitonen päätti kaivella tulppaanin sipuleita kukkapenkistä, ne sain pelastettua. Perjantaina neito päätti kaivaa tiikerililjan ylös ja pistää paloiksi. Siltä seisomalta hain biltemasta verkkoa ja suojattiin penkki, josko kasvit saisivat nyt kasvurauhan. Mutta onneksi kukkapenkeissä tapahtuu koko ajan kasvua. Samalla leikkasimme myös alas angervo-aidan, kunnosta päätellen veikkaisin, ettei sitä ole kukaan leikannut ainakaan 20 vuoteen.
 Tämä päivä alkoikin sumuisena ja ensimmäinen kevätsade kastelee juuri luontoa.

Sään ollessa harmaa, oli mukava viettää aikaa sisätiloissa, kuvaillen, siirrellen ja katsellen aarteita. Lumppulasta hankin tuon pikkuriikkisen faunin hyllyä koristamaan.
Perjantaisena verkonhakureissuna eksyin myös ihan vahingossa kirpputorille ja löysin posliinisen puudelin. Löysin syksyllä vaaleanpunaisen posliini-puudeli-mamman ja pennun, joten valkoinen puudeli oli todella tervetullut lauman isännäksi.
 Paikallisen facebook-kirppiksen kautta hain itselleni tossut. Tarkemmin sanottuna muori-tossut. Minun muorillani oli tälläiset, kun olen ollut lapsi/teini ja oli minunkin pakko ne saada.
Pikkusiskon kanssa teimme verho-vaihtokaupat. Hän vei mukanaan ikean valkoiset puunrunko-verhot ja minä sain nämä kaunokaiset tilalle.

 Aamupuhteena vaihdoin myös osalle pelargoneista mullan, huomenna täytyy käväistä saviruukku-ostoksilla. Pelargonit lämmittävät tällä hetkellä sydäntäni aivan hirveästi ja suunnitelmissa olisikin niitä hankkia paljon, paljon, lisää.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kevät talvi

Kevättää, talvettaa, kevättää... Voisiko neiti Säänoita jo päättää? Eilen aamulla lunta oli satanut 10cm ja nyt se on jo sulanut. Kukkanpenkeissä sipulin alut nostavat päätään, vaan vielä niitä täytyy suojata niin pakkaselta, kuin koiriltakin ( joiden mielessä kukkapenkissä on kiva seisoskella ja puuhailla ).
En edes muista, mitä kaikkea istutin viime syksynä. Ainakin kirjopikarililjan ja lähes mustia tulppaaneja. Villisti veikkaan näiden olevan tulppaaneja, sillä kirjopikarililjaa ei ollut kuin yksi iso sipuli. Jännittää nähdä, mitä kukkapenkeistä nousee. Nouseeko mitään.


 Eilen hain postista paketin, josta paljastui viime villiksestä ostamani polymeerit. Näiden keräilyn lopetin, koska veivät muka niin paljon tilaa, mutta kummasti sitä tilaa löytyi sitten kuitenkin. Sama juttu kävi finelin kanssa.Uudet polymeerit pääsivät vierashuoneeseen my little ponyjen kavereiksi.

Minulla alkoi tänään pääsiäisloma, sillä otin huomiselle pekkasen. Suunnitelmissa olisi siivota (kukahan meillä käy sottaamassa, ei ainakaan kotitonttu) ja ommella tyynynpäällisiä. Ompeluun olisi kaikki valmiina, vain inspiraatio puuttuu. Kulhossa ei ole pähkinöitä, vaan unikon siemenkotia viime vuodelta :)

Huomasin juuri, etten ole täällä vilauttanut muita villis-aarteita. Lomonosovin kettu oli pakko saada, sitä olen katsellut sillä silmällä aiemminkin (kuten monia muita lomon eläimiä) ja kun myyjä hyväksyi tarjoukseni, olin hihkua ilosta. Se on niin soma!

Samaten minua ilostuttamaan saapui pieni paketillinen pikkuvikaisia Svante Turusen bambeja. Oikealla taka-alalla oleva bambi saapui jo aikaisemmin. Minua ei koriste-esineissä viat haittaa niin kauan, kunhan se näkyy myös hinnassa. En ole valmis maksamaan rikkinäisistä esineistä paljoakaan, mutta silti esimerkiksi rikkinäisiä Arabian astioita näkyy vallan messevällä hintapyynnöllä varustettuna. Miksi? Siksikö, että pohjassa on arabian leima? Mutta se on silti rikki? Kummastuttaako tämä ketään muuta?
Eräs lumppu-ystäväni (huom, termi ei tarkoita kevyt kenkäistä naista, vaan rättei, lumpui & retroi - facebook ryhmän jäsentä) bongasi minulle kirpputorilta posliinisen, rikkinäisen bambin ja bambin äipän, tottahan se piti kokoelmaan ottaa jonon jatkoksi.
Lisäksi minulle saapui samaiselta lumpulta puuttuvia wiinbladin seinälautasia, enää yksi puuttuu, hurraa! Enää tarvitsisi muistaa hankkia pieniä nauloja, niiden kiinnitystä varten. Jostain syystä, en vain ikinä muista niitä kaupassa käydessäni. Annoin myös yhden seinälautasen parhaalle ystävälleni polttari/häälahjaksi.

Live-kirppiksillä en ole juurikaan nyt käynyt ja silloin kun olen, en ole tehnyt mitään löytöjä. Viime kerralla löysin oranssin muovisen aterinlaatikon ja sen vein töihin työkaluille. Viime viikolla SPR-kirppiksellä vastaan tuli mummo-tarjotin. Voiko tarjotin olla mummomaisempi, kysynpä vain? Kaunis se on joka tapauksessa. Iästä ei ole mitään tietoa, tai valmistajasta.