sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kevättä verhoissa

Hitaasti mutta varmasti lähestyvän kevään kunniaksi, tilasin Jotexilta verhokangasta (joka näyttäisi olevan nyt tarjouksessakin). Sininen ei ole ikinä ollut minun värini, mutta tälläinen vaalean hempeä sävy tuo kyllä kevään ikkunalle.
Viime keväänä ostettu yksinäinen verho toimii pöytäliinana, on se vain kaunis. Myöhäistä ( ja päivän toista ) aamiaista nautittiin Arabian sarjaton - mukista, sekä kirpputorilta edullisesti löytyneestä Rörstrandin lautaselta. Lautasen kauniit kuviot ovat viehättävät.

Kevättä on ollut ilmassa jo viikon, kunnes lumisade saapui tänään kaunistamaan maata. Näiden kahden kuvanotto hetkellä on eroa pari tuntia, joten kyllä sitä lunta vain satoikin.
 En ole aikoihin käynyt rannassa, lähinnä siksi, että takapihallamme on polviin saakka lunta. Nyt halusin kuitenkin nähdä, kuinka joesta on jäät sulaneet. Myrskyssä kaatunut puu retkottaa rannan tuntumassa, keväällä nähdään sen aiheuttamat vauriot.
 Ja kyllähän ne jäät ovat sulaneet, muistakaa siis varoa heikkoja jäitä.

 Loppukevennyksenä toimii Alma, joka innostui pesemään miehen karvahattua. Aioin ottaa hatun pois, mutta neidon ilme oli niin aneleva, että annoin sen jatkaa pesuhommia.

torstai 12. helmikuuta 2015

Kaaleja ja peikkoja

Hyvää helmikuuta teille arvon lukijat! Aika tuntuu rientävän töitä tehdessä niin, ettei tahdo pysyä päivissä ja viikoissa laskuissa. Töiden jälkeen ei huvita tehdä juuri mitään, ehkä kirppistellä, niin kotoa käsin kuin itse kirppareillakin.

Keväällä minut valtaa vahva kesän kaipuu ja kaipaan vihreää ympärilleni. Mieluiten aika hennon väristä, lähes pastellimaista. Ostin tämän kattilan tuttavaltani facebookissa, Esteri Tomulan kädenjälki miellyttää minua, väritys on ihana ja tietenkin vegaanilla pitää olla kaali-kuvioinen kattila, kun vegetakin löytyy. Minähän lopetin emali-keräilyn jo aikaisemmin, mutta alkaa tuntua sille että se oli vain ohimenevä päätös.
Muutenkin olen yhtäkkiä innostunut astioista. Ihan kuin niitäkin ei jo tarpeeksi tässä talossa olisi. Paikallisen facebook-kirpputorin kautta kävin hakemassa kaksi Arabian Sarjaton - mukia, joita en ole malttanut kaupasta ostaa. Kerää ja kata: vanhaa ja uutta yhdistellen - oli heräte-ostos kirjakaupasta.
 Ja koska astiat lisääntyy, täytyy saada lisää astiapyyhkeitä.
Pieni siivous muuttui yhtäkkiä huonekalujen siirtelyksi. Olen himoinnut astiakaappia jo hetken aikaa ja ilmeisesti maininnut asiasta tarpeeksi kovaan ääneen (ja useasti), koska mies antoi minun siirtää lasi-esineeni vitriiniin. Ei, en ole vieläkään päässyt eroon tuosta karmivasta tapetista.
Olen jo useamman kerran vaihdellut astioita vitriinissä, joten ylläolevassa kuvassa ei ole ehkä kaikki aivan niinkuin näissä yksittäiskuvissa. Alimmalle hyllylle pääsivät värikkäämmät aarteet.
 Ja keskimmäiselle vaaleammat ja kirkkaammat aarteet.
 Tämän kupposen ostin viime viikonloppuna huutokaupasta. Meklari kertoi sen olevan Riihimäen lasin, itse en ole aivan niinkään varma, mutta kaunishan se on joka tapauksessa.
 Huutokaupan yhteydessä on kirpputori, jossa myydään tavaraa, joka ei kelpaa huutokaupattavaksi. Sieltä löytyi tämä kaksikko, Arabian BR-sarjan kermakko ja sokerikko, yhteensä kolmella eurolla. Todella mukava löytö, vaikka en ruskeasta väristä pidäkkään.
 Olin varma, että olen tämän tärkeimmän ja arvokkaimman kirja-aarteeni esitellyt täällä blogin puolella jo, mutta olenkin unohtanut. Eräs aivan mahtava henkilö bongasi minulle tämän kirjan Tampereelta, salaisesta paikasta ja tietty salaiseen hintaan. En uskonut ikinä saavani tätä kaunokaista, sillä nettihuutokaupoissa, niiden hinnat pyörivät pilvissä. Sille täytyi tietenkin ostaa kirjatuki (kirppikseltä tietty) ja aiemmin facebook-kirppiksen kautta löydetyt Argonathin patsaat vartioivat aarrettani, pitäen pitkäkyntiset loitolla.
 Arabian sokerikon ja kermakon seuraksi löytyi myös eurolla lisää Herra Tolkienin tuotantoa.
 Kevät on hiipinyt kirjastoon viltin ja tyynyjen muodossa. Liukuvärjätty tyyny on Annon ja se löytyi citymarketin ale-hyllyltä. Pöllö-tyynyn sain anopilta, joka ei ole pöllömpi tapaus :)
 Ehdottomaksi hittilöydöksi kuitenkin huutokaupan kirppari-reissulta paljastui tämä. Ostin tämän mahtavalle ihmiselle (joka diilasi minulle lohikäärmevuoren), mutta aikani sitä katseltuani, rakastuin peikon rumuuteen ja päätin pitää sen itse. Mahtava ihminen kertoikin minulle, että kyseessä ei ole mikä tahansa peikko, vaan aito ja oikea Fauni. Nimestä en tiedä, mutta vallan soma ja ujo hän on.
 Loppukevennyksenä Luna.

Siirryn tästä teekupposen kanssa sohvannurkkaan ja uppoudun Fifty Shades of Greyn maailmaan, ennen viikonlopun Suomen ensi-iltaa :)