torstai 22. tammikuuta 2015

Pakkanen paukkuu ja aarteita

Koskaan ei ole täysin hiljaista, aina on jotain ääntä, ehkä se on niin pientä, ettei sitä ihmiskorvat kuule. Sellaista täällä blogissa on ollut, tuuli on humissut nurkissa, odotellen bloggaajan innostusta. Innostusta on ollut, mutta "aikaa" ei.

Enemmän meillä on viime aikoina mies käytellyt kameraa, hän on innostunut kuvaamaan lintuja :)
Viime talvena näimme yhden fasaanin, tänä talvena niitä on aika paljon enemmän. Saattaapi johtua siitä, että mies ruokkii lintuja.

Viime viikonloppuna pyörähdimme Tampereella, etsimässä ystävälle hääpukua. Ystävä-rakas pyysi minua kaasoksi, enkä tietenkään kieltäytynyt. Nyt sitten on nähty paljon hääpukuja hyvin lyhyessä ajassa. Morsian löysi puvun ja minä löysin itselleni Stockmannin alesta uuden tee-mukin, Marimekkohan se.
Ulkona paukkuu pakkanen ja minun tekisi mieli vain istua takan ääressä tai vaihtoehtoisesti sängyssä peittojen alla. Mutta ei auta, töihin on mentävä. Kyllä siinä ainakin herää, kun aamuyöllä menee ulos, pakkasen paukkuessa parinkympin hujakoilla.
 Eräänä iltana vaihdoin kirjastossa taulu-kollaasini yhden taulun. Musta taustainen ruusutaulu sopi paremmin keskelle alas, kun edeltäjänsä.
 Pukin tuomaa LP-soitinta olen kuunnellut joka kerta, kun olen kirjastossani istuskellut.
 Ikean wannabe-string-hyllyyn koetin tehdä hiukan asetelmaa. Jotain se vielä kaipaa, mutta eiköhän se oikea sinne vielä tule löytymään. Taustalla on Alghazanthin LP-levyn kansi.
Lumppulasta on myös saapunut uusia Wiinbladin seinälautasia. Minulta puuttuu varmaan kaksi tai kolme enää?
Tässä kuvassa on omasta mielestäni tunnelma kohdallaan. Ei arvaisi, että on tammikuu. Lamppu on ollut makuuhuoneessa ja se on löytynyt juthbackan rompetorilta 2013. Lomonosovin bambi saapui postin mukana tänään lumppulasta ja oi että, se on kaunis. Paljon ihanampi kuin mitä kuvissa.
 Eksyin tänään myös töiden jälkeen seurakunnan kirpparille. Tarkoitus oli vain pikaisesti pyörähtää, mutta... Heti sisään tullessani huomasin hyllyllä kököttävän Roope-setä pankkien. Pitihän ne napata mukaan (kumman likaisia vain ovat), seuraavalla hyllyllä oli tuo kaunis kannu ja jokin kertoi minulle että se on riihimäen lasin. Jotenkin ajattelin sen olevan Saara Hopean nyppylä-sarjaa , mutta höpöhöpö, Nanny Stillin Grappohan se, hyvin edullisella hinnalla. Sitten piti jo hakea kori.
Musta-keltaiset kankaat ovat tyynyliina ja iso lakana. Harmaa on astiapyyhe, vedettävä koira oli heräte-ostos kassajonossa seistessä. Fazerin purkin saa joko äiti tai pikkusisko, kumpi haluaakaan.
Kirjat otin kirjaston saa ottaa - hyllystä. Ovat kirjaksi nidottuja lehtien vuosikertoja 1900 - luvun alusta ja 1800 -  luvun lopusta.
 Arvostan käsitöitä todella paljon, ehkä siksi, etten niitä itse osaa tehdä. Tämä euron hintaisen astiapyyhkeen kuviot olivat todella kauniit.

Aivan, kirppislöytö kuvasta jäi yksi juttu esittelemättä. Sellaista olen halunnut jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullu mistään vastaan. Nimittäin THE lamppu!
THE lampun kuvun sisällä on mekanismi, joka pyörii hiljakseen ja saa näyttämään siltä, että takassa olisi oikeasti valkea.

 Näin loppuun vielä pari kuvaa noista vanhoista kirjoista, lehdistä, miksi niitä pitäisikään kutsua?

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Talven aarteita

Vuosi vaihtui. Lunta, lunta ja lunta. Kevään kaipuussa tämä lumen määrä masentaa. Lämpötila heittelee aivan liikaa ja kasvien talvenkestävyys mietityttää. Onneksi voi kääriytyä lämpöiseen täkkiin, juoda teetä kauniista kupista, lukea puutarhakirjoja ja suunnitella pihaa.


Sain eräältä ihanalta salaiselta joulupukilta lahjaksi purkin. Kuinka se salainen pukki tiesikään, että minulla ei vielä ollut tätä purkkia? Purkkihulluuteni on hieman laantunut, mutta välillä tuntuu että se voisi pahentuakin.
Eilen bongasin kirpputorilta tälläisen kauniin purkin 0,50euron hintaan. Tiedän, että näitä on neljä eri väristä (ainakin), sillä olen Rätei, Lumpui & Retroi - ryhmästä sellaisia yrittänyt ostaa. Minun uusi ihana pikkupurkkini on pohjasta krakeloitunut ja kuviot hieman kuluneet, mutta se ei haittaa. Onhan se kaunis. Osaako kukaan sanoa purkin alkuperästä mitään?
 Aikaisemmalta kierrätyskeskus - reissulta löysin lasten sateenkaari - pussilakanan (niitä lapsia ei ole vieläkään tulossa, mutta jos vaikka myyntiin tai säästöön...), kirjan ja Taru Sormusten Herrasta - lautapelin. Meillä meni miehen kanssa yhteensä neljä tuntia tämän pelin kanssa, ensiksi ihmettelimme sääntöjä ja sen jälkeen yritimme pelata. Onnistui se loppuviimein, vaikka Sauron voittikin.
 Ystävältä joululahjaksi saadun kirjakaupan lahjakortin kanssa kipaisin alennusmyynteihin. Kirjakaupat ovat pahoja paikkoja, erityisesti alennusmyyntien aikaan. Tällä kertaa mukaan lähti kaksi puutarha ja rakkaudesta vanhaan taloon - kirja. Erityisesti jälkimmäistä suosittelen, kaikille vanhojen talojen ystäville.

 Heräteostos-tyynyn värit passaavat mahtavasti yhteen (kärsineen) Kupittaan saven koristelautasen kanssa.
Samoin kirpputorilta lähti mukaan Keräilijän aarteet: Arabian purkkeja ja pilkkumeita. Aivan mahtava löytö kuuden euron hintaan. Lisää kirjoja, kiitos!