sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Syyskuussa

Niin se aika vain rientää.
Juurihan oli vasta juhannus ja nyt yhtäkkiä on jo syyskuun puoli väli. Mihin tämä aika on mennyt?
Blogikin jumahtui kesätauolle, nyt täytyisi ottaa itseä niskasta kiinni ja päivitellä hiukan useammin. Ehkä, kun tuo pimeä syksy tuolta tulee, on aikaa enemmän bloggailla. Ehkä.

Kesän aikana on sattunut ja tapahtunut, enemmän pienempiä asioita. Joista suurimmanosan on jo unohtanut. Aika menee pääasiassa töissä ja kotona vain tv-sarjoja katsellessa tai lumppulassa.
Remontti ei ole edennyt milliäkään ja malttamaton luonne halusi jotain muutoksia tapahtuvan. Siispä nappasin akkuporakoneen käyteen ja irrotin keittiönkaapista ovet. Taustalle laitoin pikkusiskon antamaa lahjapaperia. Ylimmälle hyllylle nostin isännän aarteet.


Eilen tapasin erään lumpun ( mikä lumppu oikeastaan on? Lumppu on facebook - ryhmän "Rättei, lumpui & retroi" - ryhmän jäsen). Ihastelin hänen kaunista kotiaan ja kauniita esineitään, ja muutaman ihanuuden hän antoi kotiin viemiseksi. Minä puolestani vein mansikka-rapaperperi ballerina-keksejä ja pikkuisen japanilaisen posliinisen vasikan.
Kuten tämän, 1920 - luvun pahvisen krokantti-suklaa rasian. Kaunis!
 Finelin kattilat ovat yhä sulassa sovussa hyllyllä. Vegetaan on kerääntynyt käytössä olevat keittiöpyyhkeet ja kaaliin taas ne, jotka eivät ole käytössä (odottavat hamaan tulevaisuuteen keittiöremontin valmistumista, jota ei ole edes aloitettu).
 Myös tämän ihanan kauris-rasian sain ihanalta lumpulta. Siis niin ihana, purkissa on kaikki kohdillaan. Värit (syksyn värit!), kuviointi (ristipistomaista!) ja kauriit ( <3 ). Olin niin malttamaton kuvaamisen kanssa, etten edes tarrajämää ehtinyt putsata pois.
Olen etsinyt pidemmän aikaa kaunista, posliinista seinäkelloa, mutta en ole sopivaa löytänyt. Juthbackassa olisi muutamakin ehdokas ollut, mutta jäivät toisten löydettäviksi (hinnat olivat minulle liian suolaisia). Tämä Wehrle:n kaunokainen ei ollut aivan sitä mitä etsin, mutta viiden euron edullinen hintalappu, sai minut noukkimaan sen mukaani. Täysin sopivan kokoista vetoavainta ei löytynyt, mutta pikkuisen liian isolla sain kuitenkin vedettyä kellon niin, että nähtiin toimiiko se. Toimiihan se. Vielä kaunokainen etsiskelee sopivaa paikkaa ( ja vasaraa, missä lie sekin on).


Muutama napsu vitriinin sisältä.
Etualalla olevat Bavarian kuppiparit, pelastin työkaverin vanhempien luota. Heidän pihassaan oli autiotalo, joka jäi sittemmin kaivinkoneen alle. Samaisesta paikasta toin vanhan tv-telineen lehtitasolla.

Kirjastossa ei juuri mikään ole muuttunut, ainakaan minun mielestäni. Radion, sekä muumimuki-vitriinin paikkaa vaihdoin jälleen. Radio ei ole löytänyt alleen (vielä) 50-luvun radiopöytää.
Kirjahyllyn ala-tasolle sijoitin muumimuki-vitriinin, ja keltaisesta tapettitalon tapetista, teippailin taustalle väriä. Vitriinissä on yhä jäljellä Lapuan Virkiät - tarra, jota en aio poistaa. Jääköön siihen muistoksi.

 Ihanainen lumppu antoi myös kotiin tuomiseksi tämän kauniin kukkapöydän, hiukan se on ruostetta kerännyt itseensä, mutta minua se ei haittaa. Nyt vain täytyy tehdä hiukan suunnittelutyötä, että mihin sen sijoitan.

 Luonto on valmistautunut talveen ja syksyn (vai intiaanikesän?) viimeiset kukkaset kukkivat.

Viimeisin, vaan ei vähäisin. Ihanan lumpun luona, pääsin myös katsomaan lehmiä ja vasikoita ja näemmä löysin uusia ystäviäkin.

2 kommenttia:

  1. Voi vitsit, sulla on kyllä tosiaan vaikka mitä aarteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ahkerasti tässä olen kyllä muiden blogeja seurannut ja täytyy sanoa, että omat aarteet ei tunnu millekään esimerkiksi sinun omiisi verrattuna :)

      Poista