perjantai 26. joulukuuta 2014

Kuurankukkia

Kirjaston ikkunoissa on kuurankukkia, ehkä ne vihjailevat ikkunanvaihdon olevan ajankohtainen lähiaikoina?
Joululahjaksi sain anopilta partyliten pöllön. Se on ehkä maailman suloisin pöllö. Melkein tekisi mieli kuljettaa sitä kaikkialla mukana ja ottaa kuvia eri ympäristöissä.
 Eräs toinenkin joulupukin tuomista lahjoista oli suloinen ja toivottu.
 Olen LP - soitinta himoinnut jo pidemmän aikaa ja kyllä sellainen meillä onkin, mutta se tarvitsee neulan vaihdon (mikä ei ole aivan edullisemmasta päästä). Nähdessäni kuvan tästä Philipsin soittimesta, oli minun pakko kilauttaa pukille ja pyytää sellainen. LP ja CD - soitinyhdistelmä <3
Vanhassa (ystävältä saadussa) meikkilaukussa on osa cd - levyistäni (vieläkö niitä kuunnellaan?). Pieni, huutokaupasta ostettu yöpöytä on välillä ollut jo vierashuoneessakin, mutta se oli kuin nakutettu tämän soman soittimen alle. Alakerrassa musiikin toistoa hoitaa kaksi tietokonetta, joten soitin on kirjastossa siihen saakka, kunnes baarin remontti valmistuu ( eli ei ikinä ). Kirjaston tunnelmaan sopii klassinen musiikki, samoin ambient - tyylinen metalli. Nyt on hyvä tekosyy ruveta keräilemään LP - levyjä :)
Mitäs aarteita pukki Teille toi?

torstai 25. joulukuuta 2014

Mennyttä joulua

Myöhästyneet joulun toivotukset, täältä Sekasotkuisesta kodistakin.

On nautittu lumesta, pakkasesta, rauhasta, ruuasta ja lepopäivistä.
Pukki kävi siitä huolimatta, että sukumme nuorin on 23 vuotias ja ainoastaan karvaisia lapsia pääsi syliin yhteispotretteihin.




sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Auringon pilkahdus

Kaikkialla muualla tuntuu olevan lunta, paitsi meillä. Tänään sitä satoi sen verran, että tien tienpinnalla oli ohut kerros, mutta ei mitään sellaista, että lumikolaa tarvitsisi vielä pitkään aikaan ottaa esille. Kaikkialla on niin harmaata ja synkkää ja olen odottanut näkeväni auringon, mutta sitä ei ole näkynyt. Ennen kuin tänään muutaman minuutin ajan.
Näin edellisyönä unta siitä, että kaikkialla oli vihreää, aurinko paistoi kirkkaana ja syreenit kukkivat. Oi kesä, voisitko tulla heti joulun jälkeen?

Kirjastoon toin hiukan joulutunnelmaa verhoilla ja matolla.
Punainen villamatto löytyi talon sivukkaasta, se on ollut ennen vanhaan mieheni mummon matto, joka on laitettu lattiaan ainoastaan jouluksi. Myöhemmin se on kulkeutunut tähän taloon (missä miehen eno asui) ja kauanko lie varastossa on viettänyt aikaansa.
Kesällä mattoi sai pesun ja jäi odottamaan joulua (kesäkuvien fiilistely on ihanaa!)

 Pitsilehden ostin silmäniloksi itselleni Tuurin ostosparatiisista/helvetistä, joululahjojen hakureissulla. Orkidean hankin yli kuukausi sitten paikallisen kaupan hyvästä tarjouksesta, pysyykö se hengissä? Se jää nähtäväksi.
Kirpputoreilla olen kulkenut ahkerasti, etsimässä lahjoja muille ja tietenkin itselleni. Viime aikoina ovat löydöt olleet hyvin vähäisiä.
Valkoinen maljakko, josta joku tee-se-itse-mies on tehnyt kynttilänjalan, löytyi eurolla kirpputorilta. En ole oikein päässyt selvyyteen siitä, että onko nämä nyt sitten puristelasisia vai luuposliinia. Mutta eipä tuolla juurikaan väliä ole, kauniitahan ne on (ostin saman sarjan muka-mariskoolin juthbackasta kesän lopulla).
Bock - tarjottimen sain vähän aikaa sitten kummisedältäni, baarin rekvisiitaksi. Kirpparilta löytyi käyttämätön tuhkakuppi samalta oluelta, pitihän seKIN ostaa koristeeksi.
 Parit bambit olen myös kotiuttanut rättei, lumpui & retroi - facebook kirppiksen kautta. Nyt täytyy vaan pitää niiden ostelussa taukoa, ettei keräily karkaa käsistä ja tila lopu kesken (tila on nyt jo vähissä).

Valmistaudun pikkuhiljaa tulevaan työviikkoon. Yksi normaali (viisi päiväinen) työviikko ja sen jälkeen juhlitaankin joulua. Jokos Teillä on joululahjat ostettu, paketoitu ja piilotettu?

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukuun toinen

Niin sitä vain siirryttiin jo joulukuun puolelle. Selvästi tämä pimeys ja rempattomuus (tai siis remppa on kesken, mutta kukaan ei jaksa sitä tehdä) vaikuttaa myös bloggaus-intooni.
Joulufiilistä ei ole, se on jäänyt lapsuuden syövereihin (sinne samaan paikkaan, missä oli joulukuussa lunta), joten meillä ei oikein jouluun koristauduta. Jouluvalot ikkunoihin ja ehkä verhojen vaihto, siinä se. Vaihtaisin mielelläni punaisen villamaton olohuoneeseen, mutta karvanlähtöä harrastava husky ja villamatto eivät oikein sovi yhteen.

Elise Kurpitsalaaksosta on haastanut minua kahvittelemaan jo vähän aikaa sitten ja nyt sain aikaiseksi sen tehtyä. Elise haluaa kuulla minun kertovan viiden aamun kahvi/teekuppihetkestäni. Töissä minulla on hieno valivalivali-muki ja siitä juon aina päivän ensimmäiset teet, joten tähän haasteeseen osallistun kotona teekupposillani.
Ensimmäiseksi on vuorossa eräs lempimukeistani, marimekon iltavilli. Nuorempana en marimekosta piitannut, mutta vanhemmiten se on ruvennut miellyttämään silmää entistä enemmän ja tietenkin iloisen pirtsakat vasikat tuovat hymyn ituhipin huulille.
Minä puolestani haastan Annen esittelemään kahvi/teekuppihetkensä.


Tässä taannoin, oli ulkolapsellamme vatsa pipi. Otimme lapsukaisen sisälle sitten, seurataksemme että onko apaattinen (oli hiukan häkissä ollessaan) ja juoko (no joi kyllä). Sai tyttö toimia sitten linssiluteenakin.
Mustista ja eläväisistä koirista toisiin. Nimittäin posliinikoiriin.
Joskus olen lumppulassa näitä koiraperheitä ihaillut, mutta en mielelläni maksa postille suunnattomia summia, joten koirat ovat saaneet uuden perheen muualta.
Työpaikan läheisen kierrätyskeskuksen posliinikrääsä-hyllyssä istui emokoira 0,20euron hinnalla varustettuna. No sehän sopi minulle. Kierroksen tehtyäni, pysähdyin kaivelemaan laatikkoa jossa oli 0,10euroa maksavaa roinaa ja rompetta. Kas kummaa, mammakoiran yksi lapsonen sieltä löytyi. Missähän lienee yksi kadonnut pentu... Onneksi mamma (ja minä) olemme tyytyväisiä edes yhden pennun löytymisestä.
Missä on lumi ja talvinen meininki? Näyttää siltä, että olisin ripustanut jouluvalot ikkunaan huhtikuussa...
 Melkein unohdin 0,50euron kirppislöydön. Nimittäin tuon alemman ristipistotyön. On se kaunis. Minä en osaisi asettaa hintaa toisen tekemälle käsityölle, mutta minusta tuo summa oli aivan liian vähän. Mutta ei se haittaa, pelastanpas hiukan enemmän noita tauluja kaatopaikalta/rovioilta/kodeilta, missä niitä ei arvosteta.