sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syyskuun lopussa

Syyskuun lopussa on tilattu sorakuorma. On rakennettu mansikkamaa, jossa muovin loppumista kesken kirottiin ahkerasti. On haettu Lunalle häkki Parkanosta. On ihailtu syksyn värejä ja harmiteltu pimeyttä. Hämähäkkejä on hätistelty nurkista ja niiden seittejä siivoiltu.




sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ahdistus

Blogissa ollaan oltu hieman hiljaisempia viime aikoina, lieneekö syynä syysmasennus, ahdistus kodin sekasorrosta vai vain aiheiden puuttuminen? Ehkäpä kaikkia näitä.
Näitäkin kuvia katsellessa, minua alkaa ahdistaa. Tuntuu, ettei tästä tule koskaan valmista ja sitten kun tulee, niin silti muiden kodit ovat paljon hienompia. Erityisesti bloggaajien keittiöt luovat minulle syvän ahdistuksen, sillä meidän keittiö on kamala. Kyllähän tuo koollisesti sopisi ehkä kerrostalo kaksioon tai yksiöön, mutta kyllä sitä pitäisi lähes 300 neliön talossa isompi keittiö olla. Onneksi en ole yksin tuon ahdistuksen / kateuden kanssa, sillä ainakin Ms Ordinary:lla on joskus kiukutusta ja kateutta :) On muuten ihana koti neidolla, käykääpä ihailemassa!

Baarin ( eli tulevan olohuoneen ) puolella sentään on jotain saatu aikaan. Seinissä on villat, yhtä kaistaletta lukuunottamatta. Varastoon vievä ovi on laitettu umpeen ja levytys saisi jatkua. Vielä kodinhoitohuoneen väliseinät tulisi villata. Yhtenä iltana vietimme pari tuntia baarissa vain siivoten remonttimoskaa pois ja keräämällä työkaluja yhteen nurkkaan, saa nähdä kauanko järjestys pysyy. Olen yrittänyt etsiä pitkille seinille sopivaa tapettia, mutta tuloksetta. Sen pitäisi rimmata baaritiskin taa tulevaan mustapunaiseen kiurujen yö - tapettiin, mutta kuitenkin sen pitäisi olla valkoinen, ettei huoneesta tule liian synkkä. Äh.
Nykyisen olohuoneen puolella on viikonloppuisin poltettu kynttilöitä, kummisedältä saadut marmoriset tuikut sopivat hyvin Marimekon satula kuosin ja finlaysonin taimen kanssa. Viikolla menen jo kahdeksalta nukkumaan, joten silloin ei tule fiilisteltyä kynttilöiden kera.
Kummisetäni antoi minulle myös mukaan taulun, joka aikoinaan roikkui mummolan rintamamiestalon keittiössä. Suunnittelin laittavani sen kirjastoon, mutta se päätyikin tuvan eteisen seinälle. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että kun JOSKUS minulla on siivouspäivä ja kaikki nurkat tip top, teen postauksen jossa esittelen kaikki tilat, huone huoneelta.
Ystäviltä saatu rönsylilja kasvatti juuret ja muutti ruukkuun asustamaan. Nuorena "pelastin" kirpputoreilta viherkasveja, talvella kuljetin niitä kaulahuivin sisällä linja-autossa. Varsinainen ituhippi ollut jo 16 - vuotiaana.
 Annalta sain siivouspäivänä ottaa kaksi peltistä pönttöä, virallista käyttötarkoitusta emme tiedä, ehdotuksia? Meillä pönttö päätyi basilikan kasvu-alustaksi ( kaupan basilikan vaikka Anna käskikin kasvattaa siemenistä, hih!)
 Kirpputorilta löysin pikkurahalla maailman (ehkä) hienoimman purkin. Maailman hienoin fasaani ukko ja akka, miten tuollainen voi olla englantilainen? Mitähän lienee tälläisessä purkissa myyty?
Lumppulasta ostettu mahtava kirjailtu peili seilasi postin kyydissä minulle alkuviikosta. Sopivaa paikkaa en ole sille vielä löytänyt, ehkä se päätyy tulevaisuudessa baarin puolelle? Eli väliaikainen sijoituspaikka pitäisi löytyä. Mutta on se hieno!

 Loppukevennyksenä tälläinen tirppasakki, joka kulki tiellä talomme ohitse kolmatta kertaa tässä loppukesän / alkusyksyn aikana.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Aarteita muiden kaapeista



Viikonloput tuntuvat aina menevän liian nopeasti, tekee mitä tahansa tai on tekemättä.
Perjantaina kävin vanhempieni luona ja samalla mummolassani, jossa kummisetäni nykyisin asuu. Olen luvannut käydä arvioimassa hänen (mumman) vanhoja astioita, että mitä setä saa laittaa lasinkeräykseen ja mitä ei. Tilanne olikin sitten sellainen, että sinne lasinkeräykseen ei päätynyt mitään, kaikki ihanuudet jäivät kaappiin ja lupasin herkut ostaa itselleni kun vain palkkatyö alkaa ( siihenkin iloon vielä 2 kuukautta!). Kaj Franckin "ruuturitari" kannu ja lasit jäivät odottavat minua, niitä varten minun on ostettava kaunis vitriini, toki ensin on oltava paikka, minne vitriini laitetaan. Joitain muita ja pienempiä ihanuuksia sain sedältäni kotiin tuomiseksi.

Näillä peltileluilla on leikkinyt aikoinaan isäni ja kummisetäni, myöhemmin minä ja pikkusiskoni. Nyt leluvanhukset pääsivät viettämään eläkepäiviään hyllyyn, pois pimeästä kaapista. Kippari-tiimalasi-ukkelin muistan hyvin lapsuudestani, sillä leikin usein mummolassa ja sen sain myös hyllyäni koristamaan.

Siro posliinirouva Japanista oli mummani aikaan kirjahyllyssä istumassa. Tämänkään esineen olemassa oloa en muistanut, ennenkuin sen näin. Mekon pitsi on oikeaa pitsiä, joka on käsitelty jollain aineella kovaksi. Tärkätty? vai kenties lasitettu? Äiti oli löytänyt minulle kirpputorilta ristipistoneito-taulut, erityisesti tuo mustavalkoruskea miellyttää itseäni.

Sain mukaani myös taulun, joka odottaa sijoituspaikkaansa. Värien puolesta se sopisi kirjastoon, mutta kirjaston seinät alkavat olemaan täynnä. Alakerrassa ei ole myöskään sopivaa sijoituspaikkaa, joten varmaan minun täytyy laajentaa vierashuoneeseen näiden ihanuuksien sijoittelua.
 Kuvassa näkyvä musta-kupari kynttilänjalka myös löytyi kummisedän kaapin kätköistä ja mielelläni sen kotiin toin. Wiinbladin seinälautaset lumppulasta ja odottelevat ripustusta.

 Syy siihen, että kuvaan pääasiassa vain kirjastoa on se, että talo on hyrskynmyrskun kaikkialla muualla. Omasta mielestäni kirjasto on ainoa, jota kehtaa muille esitellä. Muualla on kamalan väriset seinät, lattiat ja paikat täynnä tavaraa. Tilanne toivottavasti helpottuu sitten, kun baari on valmis. Siihen saakka pysyn pääasiassa kirjaston kuvaamisessa, sekä satunnaisissa räpsyissä muualta.
Tämä keittiön hyllystä otettu kuva on hyvä esimerkki. Hylly täynnä tavaraa, ei ihan paha mutta tapetti... Niin karmiva!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Sumu saivu



Sääilmiössä ei ole viime aikoina ollut muutosta. Joko on sumuista tai aurinkoista, kyllähän se syksy kelpaa tälläisenäkin.



 Aurinkoisina päivinä olen ihaillut kukkapenkkejäni, unikot ne vain jaksaa, samoin tarhasalkoruusu ja kullero. Jatkuvasti tekisi mieli mennä ostamaan uusia taimia, mutta se vaatisi uuden penkin tekemisen ja sitä ei nyt jaksaisi. Tänään tai huomenna pitäisi tehdä mansikkamaa, vaivaiselle 50 kappaleelle mansikan taimia, kuinkahan siihen saisi voimia. Haravoin puuvajan lattialta puunmoskaa, jonka levitin kukkapenkkeihin. Ei ehkä niin esteettistä, kuin kaupan versio mutta ajaa täysin asiansa.
 Remonttirintamalla ei ole tapahtunut yhtään mitään, jos vain osaisin niin takuulla olisin itse mennyt tekemään mutta.... Kyseisen taidon / osaamisen puuttuessa keskityn sisustamiseen ja silläkään rintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Baarin puolelle yritän jo ennakkoon etsiskellä sopivan kokoista edullista villamattoa, sellaista 2m x 3m. Yhdistelmä kuulostaa hyvältä, paitsi että villa - edullinen - koko. Parhaillaan sellaista yritän saada eräältä fb-kirppikseltä, toivottavasti onni suosii ja saan maton. Sitten voin ruveta jo ennakkoon etsimään verhoja ja ja ja ja..... Posti toi lumppulasta hyvän kokoisen palasen Marimekon Saivua, joka päätyi samantien keittiön pöydälle. En tykkää tuosta muovisesta liinasta, mutta suojaapa ainakin kankaita eräältä mieheltä joka tekee pöydällä leipänsä. Ruokailunurkka on niin marimekkoinen tällä hetkellä, on saivua pöydällä, tantsuja ikkunassa ja kaivoa tuolien istuinosissa.

Olisikos Teillä postailutoiveita?

maanantai 1. syyskuuta 2014

Viime päivinä

On sisustettu, kirpparoitu, paleltu ja kuvailtu. Kesän helteillä toivon vilpoisempia ilmoja ja nyt minulla on varpaat jatkuvasti jäässä ja takassa on pidetty valkeaa jo useamman kerran.
Onneksi on ihana pannu jolla keitellä teevettä, lämpöisiä villasukkia ja vaatetta kaapit täynnä.

Sain ystäväpariskunnalta pari juorun ja kiinan-minkä-lieneen alkua, jotka kasvattelevat maljakoissa juuriaan. Samalla he luopuivat anopinkielestään ja tietenkin kannoin sen kotiin onnesta soikeana.

Vaikka ilmojen kylmeneminen on vaikuttanutkin paljon puutarhan kukkaloistoon, on silti unikot ja tarhasalkoruusut siitä mieltä että vielä jaksaa jaksaa jaksaa. Muutama ilta sitten kuopsuttelin jo lähes mustan tulppaanin sipuleita maahan.



Ympäri ämpäri Suomea on vietetty siivouspäivää. Oma kaupunkini ei tälläisistä ollut tietoinen, mutta onneksi Seinäjoella muutama oli. Tarkoitus oli käydä vain kaupungin teatterin kirpputorilla, mutta kas kummaa, autolle mennessä bongasin kerrostalon pihalla myyntipöytiä ja nehän vetivät minua puoleensa kuin magneetit.
Vanhemmalla rouvalla oli paljon astioita, koriste-esineitä ja maljakoita myynnissä. Harmillisesti ne olivat halpa-halli tavaraa, joka ei minua kiinnostanut ja lähdinkin jo tonkimaan seuraavaa pöytää kun pikkusisko huudahti " täällä on sulle bambi ". U - käännös ja takaisin vain. 1 eurolla sain kolme pikkuista posliiniesinettä. Kuvan etualalla oleva pikkubambi on yksi heistä ja kirpparilta aiemmin löytynyt posliini-peura adoptoi pikkuisen hoiviinsa mieluusti.
Toinen posliini-kolmikosta on tämä apina. Aika symppis tapaus on hän, mutta päätin että apinoita en ala keräämään kuitenkaan.
 Samaisesta pihasta löysin parilla hassulla kolikolla marimekon olkalaukun. Olen pidemmän aikaa etsinyt sopivaa laukkua, mutta ei ole tärpännyt ennen siivouspäivää. Kaikki, jotka ovat nähneet laukku-kokoelmani, tietävät etten olisi tätäkään tarvinutta muttakun... Keksin jo sopivia syitä, joko laukkuni ovat vintage - laukkuja jotka eivät sovellu arkikäyttöön TAI sitten laukkuni ovat aivan liian isoja. Tämä on siis just hyvä välikoon malli.
Käväisimme myös aNNan ja Jennin kirppiskatoksella ja lunastin itselleni maailman paras tytär - palkinnon, ostamalla äidille vanhan alumiinisen kaukkuvuoan, jollaista hän jo juthbackassa katseli. Kaikista Annan ja Jennin ihanuuksista huolimatta, kannoin kotiin vain naulakon, jonka sijoituspaikasta ei olla päästy sopuun.

Minua ärsyttää, kun tavarat eivät ole paikoillaan mutta en millään jaksaisi olla koko ajan siivoamassa ja siirtelemässä tavaroita. Kuinka kaksi aikuista ihmistä ovatkin näin sotkuisia ja laiskoja?
Kirpparilta eurolla löytynyt unikko purkki sai hieman taikasienen hellää putsausta, vietettyään edellisen elämänsä kynäpurkkina. Nyt se palvelee hienosokerin säilytyspaikkana, saa nähdä kauanko pussi siellä sisällä pysyy, ennenkuin se on pöydällä.

Muita satunnaisia räpsyjä.
Kirjastoon hankin hiukan lisää mummola - fiilistä tekokukan avulla ja seinään nojaava taulu odottaa ripustusta, se löytyi paikallisen helluntai seurakunnan kirpparilta puoleen hintaan.