keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Hurraa!

Sadepäivinä on mukavaa olla sisällä. Helteiden jälkeen sateet olivat tervetulleita, mutta lämpötilan laskeminen kahdellakymmenellä asteella ei miellyttänyt. Hyvä tekosyy kuitenkin juoda lempijuomaani teetä, joka ei helteillä maistu.

Teekuppi kouraan, läjä erinäisiä kirjoja ja sisustuslehtiä viereen ja sohvannurkka on valloitettu. Tai niinhän sitä luulisi. Tällä kertaa tartuin teekuppiin, piirrustuslehtiöön ja kyniin. Opiskellessani, oli luentomuistiinpanot enemmän täynnä piirroksia kuin muistiinpanoja. Mutta nykyään ei tule juurikaan piirreltyä, olen liian kriittinen omaa kädenjälkeäni kohtaan.
Postimies kuljetti minulle netin ihmeellisestä maailman ihanimman pikku purnukan, Ulla Procopèn Chymokselle suunnitteleman ja Arabian valmistaman sellaisen.
Myös H&M:n nettikaupasta uskaltauduin tilaamaan hyödykkeitä, ilmaisten postikulujen vuoksi. Metallinen ruukku: no mutta kun hieno kuvio. Vieraspyyhkeet: no mutta kun mies tykkää susista ja joskus valmistuva hieno kylppäri tarvitsee hienot pyyhkeet. Mintunvihreä kukka-keittiöpyyhe: no mutta kun mulla ei ole tarpeeksi keittiöpyyhkeitä (ai ei vai!).
Paikallisella kirpparilla oli jollakulla kivalla tyypillä myynnissä uusin avotakka, jota en vielä malttanut ostaa kaupasta. Nyt maltoin.

Viimeisin vaan ei vähäisin. Ensin 120 päivän koulutus ja sen jälkeen vakituinen työpaikka, hurraa!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Sudenmarja kumppaneineen

Helle on kiva, silloin kun on varjoisa tai muuten viileä paikka jossa siitä nauttia. Kesän myötä joutuu/saa tehdä myös pihahommia enemmän. Olemme jo kaksi kertaa leikanneet nurmikon, päältäajettavalla hommaan menee 2,5 tuntia ja silti pitää talon ympärykset leikata työnnettävällä.
Pihalla olen heitellyt siemeniä vähän sinne sun tänne ja malttamattomana odottanut, että itääkö niistä mikään. Olen kevään myötä hiukan hamstrannut kukkien siemeniä ja yhtäkkiä loppui kylvöpaikat.

Viime kesänä istutettu luumupuu siirrettiin parempaan paikkaan ja tyhjään kohtaan heittelin siemeniä (mutta mitä, sitä en muista). Pian sen näkee, koska alkuja on jo!
Samoin on käynyt kasvimaalla, toki muistan mitä sinne istutin. Takana on herneitä, välissä ruohosipulia ja edessä salaattia. Kylvin vielä tomaattia yhden rivin, kasvaa jos kasvaa.
Miehet ovat pihalla myös ahkeroineet ja rakentaneet Kalille pihahäkin. Valkoista maalia vielä sipaistaan pintaan ja sitten se on täydellinen.
Kalin tämänhetkinen koppi oli aikaisemmin käytössä Lunalla, mutta eipä tuo huskyneiti sinne suostunut menemään. Joten baarin vessojen ovet laitettiin uusiokäyttöön ja niillä tehtiin Lunalle väliaikainen varjo/sadesuoja.

 Syreeniä, angervoja ja kuusamia odotetaan kukkaan. Hyvältä näyttää ainakin kuusaman osalta.
Pieni puutarhakalusto on parkkeerattu syreenin viereen, siinä aion lukea ja istuskella ja nautiskella syreenin tuoksusta. Pöydällä oleva kirja on viimeisin kirppislöytöni. Suosittelen kirjaa kaikille koiraihmisille ja chick litin ystäville, ja miksei muillekin!
 Ennen nurmikon leikkausta, tein tutkimuksen pihapiirissä ja löysin jännittäviä kasveja. Suo-orvokkeja (niin pieniä ja kauniita!) ja kahdenlaisia muita, joita en tunnistanut, mutta ihmiset facebookin puutarha & piha - yhteisössä tunnistivat.
Allaolevan kuvan herttamaiset lehdet kuuluvat oravanmarjalle. Kukkii valkoisin kukkavanoin ja syksyllä kasvattaa marjat, kaikki kasvinosat ovat myrkyllisiä.
 Viimeisin ihmetyksen aihe oli sudenmarja ja myrkyllinen sekin.
 Kesä saapui myös keittiöön, josta tuli tilavampi kun Kalin pentuaitauksen sai kerätä pois. Muijaa pöydälle ja talosta löytyneet verhot ikkunaan.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Ompelupöytä





Ompelen harvoin. Ylä-asteella valitsin puukäsityön, sillä "rättikässä" ei voinut vähempää kiinnostaa. Vanhemmiten on tullut välillä ommeltua jotain pientä ja muutama vuosi sitten sain joululahjaksi ompelukoneen. Vieläkään ei ompelujälkeni ole lähelläkään täydellistä, saatika sitten hyvää, mutta se riittää minulle. Ompeluintoani usein on vähentänyt se, että kone pitää ottaa laatikosta ja yrittää ommella keittiönpöydän ääressä (joka on aina täynnä kaikkea muuta).

Vähän aikaa sitten tein vierashuoneelle tilan ompelupöydälle. Meillä kun ei juurikaan yövieraita käy, joten huoneelle oli mukava keksiä muuta käyttötarkoitusta.
Talosta löytynyt pöytä sopi tarkoitukseen kuin nakutettu. Pöytä on mielestäni aivan ihana ja olisin halunnut pitää sen keittiössä, mutta kanssa-asuja oli toista mieltä. Mutta nyt on pöytä käytössä.
Sain hieman tyhjää tilaa alakertaan, kun sain kaikki kankaat, ompelu ja askarteluvälineet kantaa yläkertaan. Vierashuone odottaa yhä tapetointia (kuten moni muukin huone), joten seinälle pääsivät tulostetut kuvat ja sitaatit ja tapettien mallipalat.

Sekä aurinko että ukkonen on hellinyt meitä parina päivänä. Parhaimmillaan lämpötila on ollut varjossa +30.6 astetta ja täytyy sanoa että liian kuuma on ollut. Talvella talomme kylmenee todella nopeasti ja kesällä taas kuumenee. Mutta mikä olisikaan ollut parempi syy kaivaa kesämekot (ja kengät) kaapista, kuin helleaalto?
Olen myös tarttunut lapioon ja kaivellut kukkapenkkejä. Olen maallikko puutarhanhoidon suhteen mutta innokas oppimaan siitä huolimatta.
Sinkkiastioihin olen jo aikaisemmin istuttanut orvokkeja, harson sisälle pääsi pelargonioita (josko nämäkin saisin talvehtimaan?), valkoiseen astiaan pioniunikon siemeniä, pikkupenkkiin äidiltä saatuja liljoja ja ison penkin vasempaan päätyyn liljan sipuleita ja oikeaan päätyyn unikkoja  ( turkinunikkoa, oopiumunikkoa ja idänunikkoa).
 Lauantaina kävimme anoppini kanssa paikallisessa taimien vaihto ja myyntitapahtumassa.
Penkkiin pääsi pari suopayrttiä, jalopähkämöä, ruusujuuri, kuolanpionia, valkoista liljaa ja helmililjaa. Suopayrtti on ilmeisesti kova poika leviämään, joten sen siirrän kunhan on päässyt kasvuvauhtiin ensiksi.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Blustery day

Toimelias ja tuulinen päivä olisi puolessa välissä. Siivoamista niin pihalla kuin sisälläkin.
Tuuli oli lennättänyt pihan täyteen villaa ja styroksin moskaa ja niitä sain heti aamusta ruveta keräämään, ettei koirat innostuksissaan niitä syö. Pihan siistiydyttyä, jatkoin järjestelyä sisällä.

En pidä kuvien ottamisesta sisustuksestamme muualta kuin kirjastosta. Elän siinä uskossa, että baarin puolen valmistuttua, pääsemme tekemään pintaremonttia muuallekin ja sen jälkeen mikä tahansa kuva kelpaisi blogiini.Ainakin baarin puolen valmistuminen tarkoittaa sitä, että saamme tähän nykyiseen kaaokseen hieman selkeyttä. Kumpa vain voisin taikasauvaa heilauttamalla taikoa edes valkoiset pinnat seiniin.

Suurin epäsiisteyden aiheuttaja on tietenkin Kali ( unohtamatta kahta sottaista kaksi jalkaista taloudessa). Otin pöydältä Dora Jungin pöytäliinan pois, sillä Kali on keksinyt uuden harrastuksen itselleen. Nimittäin pöytäliinan kiskomisen ja repimisen, onneksi pienet naskalihampaat aiheuttivat vahinkoa vain läpinäkyvälle vahakangasliinalle. En tiedä että mitä teemme sitten, kun Kali on liian iso leikkikehäänsä. Hän nimittäin ei suostu nukahtamaan sisällä vapaana ollessaan, ei sitten millään ja yöksi en ainakaan uskaltaisi jättää pentua kulkemaan vapaasti. Neiti on nyt jo innokas järsimään kaikkea, mitä se on sitten kun hampaat vaihtuvat? Apua!

Sohvapöydälle päädyin laittamaan kaapissa pyörineen kankaanpalan, sillä lukuisia kertoja maalatun pöydän kansipinta häiritsee minua suunnattomasti. Lisäksi tämän kankaan kohdalla ei ole niin kamalaa, mikäli Kali hiukan innostuu sitä järsimään reunoista. Sohva on suojattu yksinäisellä verholla, joka edellisen omistajan jäljiltä löytyi. Epämääräinen vilttikasa pöydän alla on Kalin oleskelupaikka, missä hän vapaana ollessaan järsii milloin mitäkin ( ei kuitenkaan pöytää, vielä).
Pelargoniat muuttivat yläkerrasta alakertaan. Vielä en ole uskaltanut niitä viedä ulkoilemaan.
Ostin viime viikolla isomman palan Marimekon markiisi - kangasta, ajatuksena tehdä siitä laukku. Kangasta olikin sen verran, että sain myös pikaverhoiltua meikkipöydän jakkaran. Jälki ei ole maailman kauneinta, mutta se ei ole tärkeintä, vaan itse tekeminen.
En ole sinisen ystävä ja nyt kysymys kuuluukin, että minkä takia makuuhuoneessamme on näin paljon sinistä?  Yksinäinen kukkaverho odottaa kesänkekkereitä, jolloin se pääsee pöytäliinaksi ulkosalle. Siihen saakka se saa olla sulostuttamassa makuuhuoneessa.
Posti kuljetti minulle jälleen jotain mahdottoman suloista.
Päätin vähän aikaa sitten, etten enää keräile polymeeri-eläimiä, koska kaikkien keräily tavaroideni esittelytila alkaa olemaan vähissä. Mutta tätä en voinut vastustaa. Eikö olekin suloinen?
Olen vähentänyt kirpputoreilla kulkemista yhteen kertaan viikossa ja yleensä en löydä mitään. Paitsi eilen tuli vastaan kahdella eurolla taimi - kuosin kassi. Finlaysonin taimi ja Marimekon Tantsu = rakkautta!