sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ahdistus

Blogissa ollaan oltu hieman hiljaisempia viime aikoina, lieneekö syynä syysmasennus, ahdistus kodin sekasorrosta vai vain aiheiden puuttuminen? Ehkäpä kaikkia näitä.
Näitäkin kuvia katsellessa, minua alkaa ahdistaa. Tuntuu, ettei tästä tule koskaan valmista ja sitten kun tulee, niin silti muiden kodit ovat paljon hienompia. Erityisesti bloggaajien keittiöt luovat minulle syvän ahdistuksen, sillä meidän keittiö on kamala. Kyllähän tuo koollisesti sopisi ehkä kerrostalo kaksioon tai yksiöön, mutta kyllä sitä pitäisi lähes 300 neliön talossa isompi keittiö olla. Onneksi en ole yksin tuon ahdistuksen / kateuden kanssa, sillä ainakin Ms Ordinary:lla on joskus kiukutusta ja kateutta :) On muuten ihana koti neidolla, käykääpä ihailemassa!

Baarin ( eli tulevan olohuoneen ) puolella sentään on jotain saatu aikaan. Seinissä on villat, yhtä kaistaletta lukuunottamatta. Varastoon vievä ovi on laitettu umpeen ja levytys saisi jatkua. Vielä kodinhoitohuoneen väliseinät tulisi villata. Yhtenä iltana vietimme pari tuntia baarissa vain siivoten remonttimoskaa pois ja keräämällä työkaluja yhteen nurkkaan, saa nähdä kauanko järjestys pysyy. Olen yrittänyt etsiä pitkille seinille sopivaa tapettia, mutta tuloksetta. Sen pitäisi rimmata baaritiskin taa tulevaan mustapunaiseen kiurujen yö - tapettiin, mutta kuitenkin sen pitäisi olla valkoinen, ettei huoneesta tule liian synkkä. Äh.
Nykyisen olohuoneen puolella on viikonloppuisin poltettu kynttilöitä, kummisedältä saadut marmoriset tuikut sopivat hyvin Marimekon satula kuosin ja finlaysonin taimen kanssa. Viikolla menen jo kahdeksalta nukkumaan, joten silloin ei tule fiilisteltyä kynttilöiden kera.
Kummisetäni antoi minulle myös mukaan taulun, joka aikoinaan roikkui mummolan rintamamiestalon keittiössä. Suunnittelin laittavani sen kirjastoon, mutta se päätyikin tuvan eteisen seinälle. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että kun JOSKUS minulla on siivouspäivä ja kaikki nurkat tip top, teen postauksen jossa esittelen kaikki tilat, huone huoneelta.
Ystäviltä saatu rönsylilja kasvatti juuret ja muutti ruukkuun asustamaan. Nuorena "pelastin" kirpputoreilta viherkasveja, talvella kuljetin niitä kaulahuivin sisällä linja-autossa. Varsinainen ituhippi ollut jo 16 - vuotiaana.
 Annalta sain siivouspäivänä ottaa kaksi peltistä pönttöä, virallista käyttötarkoitusta emme tiedä, ehdotuksia? Meillä pönttö päätyi basilikan kasvu-alustaksi ( kaupan basilikan vaikka Anna käskikin kasvattaa siemenistä, hih!)
 Kirpputorilta löysin pikkurahalla maailman (ehkä) hienoimman purkin. Maailman hienoin fasaani ukko ja akka, miten tuollainen voi olla englantilainen? Mitähän lienee tälläisessä purkissa myyty?
Lumppulasta ostettu mahtava kirjailtu peili seilasi postin kyydissä minulle alkuviikosta. Sopivaa paikkaa en ole sille vielä löytänyt, ehkä se päätyy tulevaisuudessa baarin puolelle? Eli väliaikainen sijoituspaikka pitäisi löytyä. Mutta on se hieno!

 Loppukevennyksenä tälläinen tirppasakki, joka kulki tiellä talomme ohitse kolmatta kertaa tässä loppukesän / alkusyksyn aikana.

14 kommenttia:

  1. Voin lohduttaa, että mulla on välillä samat tunnelmat, kun rempassa ollaan vasta saatu purkuvaihe loppupuolelle, mut mitään rakentamista ei ole edes aloitettu... Meilläkin on melkein 300 neliötä ja pieni keittiö, mutta poistimme väliseiniä ja yhdistämme ruokailuhuoneen ja olohuoneen ja keittiöstä on suora pääsy sinne, joten tilaa tulee enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillähän on saatu hyvin aikaiseksi näinkin lyhyessä ajassa. Meillä on vuodessa ja kolmessa kuukaudessa purettu paari, melkein saatu kokonaan eristettyä ja maalattu kellarin lattiat, katot ja seinät :D

      Poista
  2. Sellaistahan se on, varsinkin kun rahaa ei ole kuin roskaa... Itse kuvailenkin aina vain niitä samoja ihan kivoja juttuja kotoa. Vaikkei vanha talomme olekkaan, on silti maku kovin muuttunut melkein kymmenessä vuodessa. Ihana tuo Taimi-alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyinkin eilen mieheltä että jos hänellä olisi rahaa kuin roskaa, niin palkkaisiko ulkopuolisen tekemään työn loppuun ja ei kuulemma palkkaisisi. Minä kyllä palkkaisin, edes yhden työmiehen :P

      Poista
  3. Tuo nauloista ja langasta tehty taulu tuo muistoja mieleen. Olen nähnyt tuollaisen lapsuudessani, mutta en tiedä yhtään missä. Pitänee selvitellä asiaa (eli kysyä äidiltä).

    Tsemppiä toivottelen remontin keskelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin jossain mummolassa tai vanhempien sukulaisten luona sellainen lienee ollut? Mieskin sanoi että hän on nähnyt mummolassaan yläkerran kamarissa tälläisen. Taulu on omalla tavallaan hirveä ja taas toisaalta hirveän hieno. Ehkä muistot tekevät siitä hirveän hienon, hirveän sijaan?

      Poista
    2. Ihan juuri samaa mieltä kanssassi. Hirveän ja hirveän hienon raja on häilyvä :D Muistot kyllä tekevät siitä hirveän hienon. Välillä kaipaan niin kovasti sinne lapsuusaikoihin. Edes hetkeksi.

      Poista
  4. Keskeneräises sekaises kodissa täälläkin ja vielä kun töitäkin joutuu tekemään kotona(ei ole työtilaa)sekasorto on taattu... Yritän ummistaa silmäni ja vain ajatella että vielä meilläkin, joskus, jotenkin on se unelmien koti. Tuo basilikaruukku muistuttaa kovasti teetölkkiä, mulla on vastaavia mutta vähän pienempiä ja paprikajauhetölkki saman malllinen mutta kapeampi. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, ajattelen että joskus vielä, joskus vielä... Harmi vain kun pitää olla tälläinen "heti tänne kaikki nyt" ihminen enkä saa tartutettua sitä vaivaa mieheen (joka ei päästä mua yksin tekemään tuonne baariin mitään, miksiköhän). Mullekin tulee mieleen tuosta ruukusta teetölkki, Anna oli niitä jostain löytänyt monta kymmentä, kaikki kannettomia, mihin lie kannet jääneet.

      Poista
  5. Syyskiukku indeed :) kyllä me tästä selvitään, eikö vaan? Välillä pitää ottaa asioihin etäisyyttä niin kiukku vähän laantuu. Ja kiitos kehuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me tästä selvitään, kiukutellaan vähän aikaa ja sitten helpottaa :) Nyt kiukuttaa vain tämä kun vaihdettiin mulle tietokonepöydäksi hirrrrveen ruma lastulevyhökötys, edellisen singerin pöydän sijaan. Mutta kai se on pakko tätä pöytää sietää, on enemmän kuitenkin pöydällä tilaa kuin edellisellä :)

      Poista
  6. Älähän nyt. Mä oon niin tykästynyt teidän kotiin,sun löytöihin ja niihin huonekuviin,joita oot tänne laitellut nähtäväksi. Itse asuisin 100kertaa mieluummin teidän tyyppises huushollis ja vaikka pienessäkin keittiössä kuin monen blogin liikaa tuunatussa keittiössä. En vaan innostu jostain hillityn harmaabeigeistä keramiikkakupeista ja sisustuksesta keltaisella twistillä.. Aina kodissa joku kohta on miinusta itelle,mitta teillä on niin paljon plussan puolella kokonaisuus,että varmaan keittiönkin kanssa elää. Saahan senkin oman näköiseksi sisustettua,koosta huolimatta,ja sulla semmoista taitoa on ja osaat kattella ja löytää sopivia juttuja aamujen iloksi. Tsemppiterkuin Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria, sun pitää tulla joskus käymään niin näet sitten että onko tämä nyt niin kiva :) Voi olla että keittiökin näyttäisi paremmalta jo pelkästään valkoisilla kaapin ovilla, mutta noita hökötyksiä ei voi edes maalata... Ehkä joskus rahan poltellessa taskussa kipaisen hakemaan dc-fixiä ja vietän viikonlopun muovittaessa ovia :)

      Poista
  7. Meleko varmalla mutulla sanon että tuo peltipurkki on pitänyt sisällään öljyä tahi jotain muuta, siis tukkumäärää sellaista :) Varsinnii jos se on maalattu se purkki.

    VastaaPoista