keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Blustery day

Toimelias ja tuulinen päivä olisi puolessa välissä. Siivoamista niin pihalla kuin sisälläkin.
Tuuli oli lennättänyt pihan täyteen villaa ja styroksin moskaa ja niitä sain heti aamusta ruveta keräämään, ettei koirat innostuksissaan niitä syö. Pihan siistiydyttyä, jatkoin järjestelyä sisällä.

En pidä kuvien ottamisesta sisustuksestamme muualta kuin kirjastosta. Elän siinä uskossa, että baarin puolen valmistuttua, pääsemme tekemään pintaremonttia muuallekin ja sen jälkeen mikä tahansa kuva kelpaisi blogiini.Ainakin baarin puolen valmistuminen tarkoittaa sitä, että saamme tähän nykyiseen kaaokseen hieman selkeyttä. Kumpa vain voisin taikasauvaa heilauttamalla taikoa edes valkoiset pinnat seiniin.

Suurin epäsiisteyden aiheuttaja on tietenkin Kali ( unohtamatta kahta sottaista kaksi jalkaista taloudessa). Otin pöydältä Dora Jungin pöytäliinan pois, sillä Kali on keksinyt uuden harrastuksen itselleen. Nimittäin pöytäliinan kiskomisen ja repimisen, onneksi pienet naskalihampaat aiheuttivat vahinkoa vain läpinäkyvälle vahakangasliinalle. En tiedä että mitä teemme sitten, kun Kali on liian iso leikkikehäänsä. Hän nimittäin ei suostu nukahtamaan sisällä vapaana ollessaan, ei sitten millään ja yöksi en ainakaan uskaltaisi jättää pentua kulkemaan vapaasti. Neiti on nyt jo innokas järsimään kaikkea, mitä se on sitten kun hampaat vaihtuvat? Apua!

Sohvapöydälle päädyin laittamaan kaapissa pyörineen kankaanpalan, sillä lukuisia kertoja maalatun pöydän kansipinta häiritsee minua suunnattomasti. Lisäksi tämän kankaan kohdalla ei ole niin kamalaa, mikäli Kali hiukan innostuu sitä järsimään reunoista. Sohva on suojattu yksinäisellä verholla, joka edellisen omistajan jäljiltä löytyi. Epämääräinen vilttikasa pöydän alla on Kalin oleskelupaikka, missä hän vapaana ollessaan järsii milloin mitäkin ( ei kuitenkaan pöytää, vielä).
Pelargoniat muuttivat yläkerrasta alakertaan. Vielä en ole uskaltanut niitä viedä ulkoilemaan.
Ostin viime viikolla isomman palan Marimekon markiisi - kangasta, ajatuksena tehdä siitä laukku. Kangasta olikin sen verran, että sain myös pikaverhoiltua meikkipöydän jakkaran. Jälki ei ole maailman kauneinta, mutta se ei ole tärkeintä, vaan itse tekeminen.
En ole sinisen ystävä ja nyt kysymys kuuluukin, että minkä takia makuuhuoneessamme on näin paljon sinistä?  Yksinäinen kukkaverho odottaa kesänkekkereitä, jolloin se pääsee pöytäliinaksi ulkosalle. Siihen saakka se saa olla sulostuttamassa makuuhuoneessa.
Posti kuljetti minulle jälleen jotain mahdottoman suloista.
Päätin vähän aikaa sitten, etten enää keräile polymeeri-eläimiä, koska kaikkien keräily tavaroideni esittelytila alkaa olemaan vähissä. Mutta tätä en voinut vastustaa. Eikö olekin suloinen?
Olen vähentänyt kirpputoreilla kulkemista yhteen kertaan viikossa ja yleensä en löydä mitään. Paitsi eilen tuli vastaan kahdella eurolla taimi - kuosin kassi. Finlaysonin taimi ja Marimekon Tantsu = rakkautta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti