sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Löytöjä ja pentua

Pihalla on harmaata, mutta pelargoniat kukoistaa! Kaikki kolme ovat kukassa.
Eilen kurvasin kyytitsemään miehen työkaveria naapurikaupunkiin ja kävin samalla biltemassa. Mukaan tarttui kaksi lapsiporttia (meillä koiraportteina) ja kolme pakettia kompostiverkkoa, joista teimme Kalille piha-aitauksen, myöhemmin menevät oikeaan käyttöönsä.

Samalla reissulla päädyin kirpparille ja tuntui siltä, että yhtään mitään ei löydy. Kunnes törmäsin pöytään, missä oli marimekon kankaita! Olenhan jo kertonut, että olen aivan hullaantunut marimekkoon? Retrokirppiksen kautta ostin keltasävyiset tantsut, jotka menevät kyllä heti ikkunaan kun vain posti ne kuljettaa perille. Mutta kirppikseltä löytyi kaksi tyynynpäälliseksi ommeltua lumimarja - kangasta, pala muijaa ja raportti valkopohjaista satulaa, ihania! Muitakin kankaita olisi ollut, mutta en malttanut ostaa. Jäi kyllä harmittamaan samassa pöydässä olleet marimekon leggingsit/kalsarit/mitkälienee, joita en malttanut ostaa. Samoin toisella kirpputorilla ollut sohva, vieläkin mietityttää että olisiko se siellä ja pitäisikö hakia. Mihin tässä tarvitaan neljättä sohvaa? Mutta kun!
Viime viikonloppuiselta kyläseuran kirpputorilta osti anoppi minulle kesämekon. Sopii kuulemma tänne kylälle aivan loistavasti ja näin sieluni silmin, kun minulla on tuo mekko päällä, huivi päässä ja oksa kädessä ajan lehmiä laitumella. Muuten se on toteutettavissa, paitsi lehmien osalta.

Ajattelin jättää viimeiseksi koirakuvat, niin ette joudu koko aikaa "kärsimään" pentukuvista. Mikään ei ole suloisempaa kuin koiranpentu, toki terävät naskalihampaat hieman vähentävät suloisuutta.
Mies tosiaan sai nimetä pennun ja siitä tuli Kali ( hindulainen jumalatar - Feminiininen kuoleman jumala ja raivoisa negatiivisuuksia tuhoava voima. )
 Kalin kanssa on mennyt todella hyvin. Mies on nukkunut kaksi yötä lattialla pennun kanssa ja aina syömisen / leikkimisen / juomisen jälkeen ollaan viety pihalle. Sisälle tulleet lätäköt ovat olleet todella vähäisiä. Pikkuinen on todella energinen, mikään ei ole ollut pelottavaa.
Luna ja Alma ovat suhtautuneet kuten oletimmekin.
Alma murjottaa makuuhuoneessa suurimman osan ajasta, ei juurikaan heiluttele häntää (mitä hän tekee koko ajan normaali olosuhteissa) ja murisee Kalille. Alma on luonteeltaan arka ja pelkää päällekäyviä koiria ja pentuja. Mikäs meidän Kalimme on? No tietenkin päällekäyvä pentu.
Luna taas on suhtautunut aavistuksen paremmin kuin mitä oletimme. Pentu on jännittävä ja sen kanssa olisi kiva leikkiä, mutta Lunan leikit ovat Kalille vielä liian rajuja.
 Kalin ottoa suunnittelimme jo, ennenkuin Vilma siirtyi sateenkaarisillalle. Annoin miehelleni täydet valtuudet päättää pennun ottamisesta, sillä aion kuitenkin tulevaisuudessa ottaa corgin. Kali ei siis ole laastari-pentu, eikä korvaamassa Vilman aiheuttamaa menetyksen tuskaa ja tyhjyyttä sydämessä. Vilma oli niin suuri persoona, että häntä ei voi kukaan koskaan korvata.

1 kommentti: