lauantai 26. lokakuuta 2013

Esittelyssä Alma

Päätin tehdä esittelyn meidän karvaisista lapsista, jotka postauksissa aina silloin tällöin vilahtavat. Yleensä kuvissa näkyy joko koko koira, koiran häntä tai nenä, sillä neitimme ovat vallan "valokuvauksellisia". Joten, jos ei pitkät koira-esittelyt kiinnosta, kannattaa vaihtaa sivua ;)
Koirat ovat minulle hyvin tärkeitä, voisi sanoa että joissakin suhteissa tärkeämpiä kuin ihmiset.

Tällä kertaa esittelen Alma - neidin.
Alma on syntynyt 27.05.2010 ja on rodultaan Dreeveri.

" Rodun metsästysvietti on erittäin voimakas. Dreeveri on valpas ja rauhallinen koira. Dreeveri ei yleensä arkaile ihmisiä tai toisia koiria, eli on rohkea luonteeltaan. Dreeveri on myös erittäin itsepäinen, jonka vuoksi sitä voi olla vaikea saada tottelemaan. Toisaalta se on älykäs. Eli vaikka ymmärtäisikin käskyt, niin ei välttämättä halua tehdä niin, vaan juuri oman pään mukaan. Osa voi olla myös nirsoja ruoan suhteen, ja niille kelpaa vain harva ruoka."
Alma hankittiin Vilmalle (esittely tulossa myöhemmin) kaveriksi, koska minä niin toivoin.
Rodulla ei ollut väliä, pääasia oli että kaveri olisi sopivan kokoinen makkaramummon kaveriksi ja koska lähistöllä myytiin dreeverin pentuja, sinne lähdettiin. Pentueessa oli viisi karvaista lasta, joista kolmella oli häntämutka . Kummallakaan vanhemmista ei mutkaa ollut, joten se juonti juurensa jostain kaukaisemmasta sukupolvesta. Häntämutkahan ei häiritse koiran elämää, mutta jalostuksessa sitä ei saa käyttää.
Olimme päättäneet aiemmin entisen poikaystäväni kanssa, että otamme pentueesta vilkkaan pennun, joka tulee meitä tervehtimään heti. Harmi vain, että kyseisen pennun aikoi kasvattaja pitää itse.
Seurasimme hetken aikaa pentuja ja minä totesin, että "HALUAN TUON!".
"Tuo" oli Alma, pentueen arin pentu, joka ei tullut tervehtimään ollenkaan vaan pysytteli kaukana.
Jokin silti tuossa pienessä arassa tepsuttelijassa vetosi minuun.
Alma oli pentuna hyvin arka. Ulkona se vain pysytteli paikallaan. Muistan sen kuin eilisen päivän, kun Alma liikahti ulkona ensimmäisen kerran. Perhonen lenteli pennun ympärillä ja sekös laittoi Almaan vauhtia. Onneksi Vilma hiukan opetti Almaa tavoille, vaan ei sisäsiisteystavoille.
Asuimme tuolloin kerrostalon neljännessä kerroksessa, emmekä millään ehtineet joka leikin, nukkumisen ja syömisen jälkeen ulos. Alma ei osannut myöskään pyytää ulos, joten....
Olin kuullut aiemmin, että dreeverit haukkuisivat paljon. Tämä ei ole totta ainakaan omani kohdalla. Alma kyllä haukkuu, jos joku tulee ovesta sisään tai jos joku kävelee talon ohi, mutta ei muuten. Suuri metsästäjäni siis uskoo olevansa vahtikoira.
Pentuna Almalla oli tapana järsiä mitä tahansa. Se on syönyt kännykän, kaukosäätimen, silmälaseja... Vetoketjut olivat hyvin jännittäviä, joten en piti kaikki syödä. Onneksi tätä tapaa ei enää ole, sillä se tuli kalliiksi omistajille.
Almalla on toisessa etujalassa kasvuhäiriö. Kun hän oli alle vuoden ikäinen, kysyin eläinlääkäriltä että mitä jalalle voi tehdä. Eläinlääkäri sanoi, että koska koira ei ole työkäytössä, jalan pitäisi ruveta vaivaamaan vasta vanhemmiten. Harmi vain, että se alkoi vaivaamaan paljon aiemmin. Alman kanssa ei voi tehdä pitkiä lenkkejä, eikä se saa riehua liikaa. Silloin jalka kipeytyy ja hän alkaa ontumaan.
 Kun erosimme silloisen poikaystäväni kanssa pari vuotta sitten, muutti Alma vanhempieni luokse. Muutin itse kerrostalo yksiöön, johon oli uusittu lattiat, enkä halunnut ottaa sitä riskiä että Alma pilaa ne. 30,5neliötä olisi ollut joka tapauksessa hieman liian pieni kahdelle koiralle ja tiesin, että Alma viihtyy paremmin omakotitalossa. Tiesin myös sen, että hänet haen vielä itselleni.
 Alma joutui aikuistumaan nopeasti muuttaessaan vanhempieni luokse. Ainoa kaveri, oli ulko-koirana oleva Napolinmastiffi, joten Almalla ja kaverilla oli hiukan koko eroa.
Mutta Alma viihtyi hyvin ja häntä lellittiin kovasti.
Hain Alman takaisin pari kuukautta sitten ja hyvin on sujunut. Sisäsiisteysongelmia on vieläkin työpäivieni aikana hieman. Vilma on ollut hyvin tyytyväinen saatuaan kaverinsa takaisin. Ja voisin melkeinpä vannoa, että Alma on hemmotelluin dreeveri mitä maa päällään kantaa. Yöt hän viettää joko omassa pedissään, tai sängyssä. Päikkärit sohvalla, sängyssä tai takan edessä.
Alma on ihana luonteeltaan, hieman arka mutta silti todella iloinen koira. Häntä heiluu lähes koko ajan, syliin pitää päästä ja pussailla. Unohtamatta korvien, silmien ja pään putsausta ;)
Parin viime viikon aikana, on Alma päättänyt että elämä on liian tylsää.
Viime viikonloppuna hän meinasi tukehtua luunpalaan, henki kulki mutta luunpala oli juttunut kurkkuun kiinni ja nieleskellessä / yskiessä, Almaan tuli kipeää ja se aivan vinkui. Onneksi luun pala saatiin kuitenkin pois. Eilen Alma päätti työntää päänsä singerin jalkaosan aukkoon ja jäi jumiin. Onneksi siitäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä!
Alma on minulle hyvin rakas, enkä tiedä mitä tekisin ilman häntä.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ai! Laurië Lantar

Aamu alkoi takan lämmittämisellä, baarin katon maalaamisella, tiskaamisella, eväiden tekemisellä ja mitä kaikkea tässä 1,5tunnissa vielä ehtiikään, ennen kuin täytyy aloittaa työpäivä.
En toki maalannut baarin kattoa kokonaan, vain osan sillä tiesin etten ehdi millään maalata sitä kokonaan näin aamusta. Onneksi katon jakaa tukipalkki, joten se sai olla rajanani.
Kyllästyin odottamaan, että koska meillä mies saisi inspiraation ja tulisi kanssani maalaamaan niin aloitinpa sitten itsekseni.

Lauantaina lähdin käymään ruokakaupassa, mutta päädyinkin anopin kanssa Seinäjoelle kirppikselle. On kummallista, että kirpputori on täynnä tavaraa mutta mitään ei löydy.
Ostin kortin, joka tulee baarin puolelle (kun se joskus on valmis) kehyksiin.

Tein myös vallan upean löydön eurolla! Älkää huomioiko seinää, patterin pistoketta tai väsynyttä bloggaajaa ;) Olen niin rakastunut tähän hattuun, kukapa ei tykkäisi mummun hautajaishatusta?
Miinuspuoli on vain että koska minulla on lähes kaikissa lävistyksissäni hevosenkenkä renkaat, jään hatun verkkoon jumiin ;)
Kotiin tullessani käväisin eräällä metallinkeräyslavalla tutkimassa että olisiko joku kenties vienyt sinne mitään kivaa. Olihan siellä, mutta tuoleja en uskaltanut ottaa koska tässä talossa on projektia aivan riittävästi ja mies ei olisi välttämättä tykännyt. Otin siis vain pienen lääkepurkin, jossa oli vanhoja markkoja sisällä ja tämän ihanaisen numero emalimukin. Muki oli ollut selvästi rakas, päätellen siitä että se oli aivan mustana teetahroista sisältä.

Eilen töiden jälkeen tunnelmoin, takassa valkea, kastehelmissä tuikkuja ja uusi hieno anopilta saatu väriä vaihtava kynttilä. Suosittelen! Mutta jos olet herkkä hajuille, niin jätä hyllyyn, on nimittäin melko voimakas tuoksuinen.
Ja otsikkohan on lähtöisin tälläisestä kappaleesta:

lauantai 19. lokakuuta 2013

Lokakuussa

Meilläkin kävi maassa ensi lumi, se myös otti ja suli pois ennenkuin ehdin räpsäistä kuvaa. Joten otin kuvia syksyisestä rannastamme, jossa on vesi todella matalalla (syystulvia odotellessa).


Naapurissamme on vanha koulu, jota ympäröivät isot koivut. Tietenkin tuuli tuo suurimman osan lehdistä meidän pihaamme ja koska meillä on 4500neliön tontti, en haluaisi haravoida koko pihaa. Joten aion olla laiska ja jättää osan pihasta oman onnensa nojaan.

 Tulevan talven kunniaksi, siirsin anopinkielen ja kaktukseni toiselle sivupöydälle ja ruokapöydälle laitoin jonkinlaisen kynttilä kollaasin. Minä niiiiiin rakastan tuota tarjotinta, joka on löytö talosta!
Lyhty löytyi myös talosta ja lasipurnukoissa olevat kynttilät olivat tokmannin alennuksessa hyvinkin edullisia.
Tuoli, jota käytin tietokoneella istuskellessani oli pieni.
Korjasin ongelman hakemalla yläkerrasta nojatuolin ja pehmustamalla sen silkkitäkillä. Mutta voihan, tuolini taitaa olla liiankin mukava.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Keittiövinkumista

Minähän en siis tykkää meidän keittiöstä oikeastaan yhtään.


- Kaapeissa ei ole tälläiselle astiahamsterille riittävästi säilytystilaa.
- Astianpesukoneelle kuulemma olisi liitännät, mutta mihin sen laitat? Ei ole tilaa.
- Työskentelytilaa ei ole kuin vähän päälle metrinen pätkä nurkassa ja ei siinä onnistu mikään.
- Tiskialtaan putket eivät vedä, sillä allas on vähintään pari kertaa kuussa tukossa, yleensä viikonloppuisin.

- Kaapin ovet ovat.... ei nyt aivan rumat mutta melko lähelle.
- Nupit ovat rumat ja kuluneet.
- Pientä keittiötä ei saa näyttämään siistiltä millään, koska joka paikassa on tavaraa (syyttäkäämme sitä taloudessa asuvaa astiahamsteria).
- Tiskipöydän alakaappi on niin täynnä, että sieltä ei meinaa välillä löytyä roskistakaan.
- Koska kaapit ovat täynnä, tyhjät muovipussit hengaavat keittiön nurkassa ikean pussissa.
- Eikä tietenkään unohdeta tapettia, yäk.
- Eikä työtason "marmorointia".
- Välitilan laatat on nätit, mutta synkentävät keittiötä ainakin nykyisillä kaapeilla.

Keittiöltä odotan ennen kaikkea toimivuutta. Sitä, että kaikelle on paikkansa ja että keittiössä mahtuu kokkailemaan vaikka kolmekin kerrallaan. Tällä hetkellä kahden on turha yrittää siellä työskennellä, sillä toinen on aina tiellä. Kyllähän keittiön täytyy olla kauniskin, mutta toimivuus ennen kaikkea.

Tässä on ainoa kuva joka löytyi keittiöstä. Huomasin juuri, että olen sulkenut silmäni (tai ainakin Teidän silmät) keittiön kauheudelta ja jättänyt kuvat nappaamatta.
Tämänkin kuvan olen ottanut näytössä.
Tässäpä siis melkolailla meidän keittiömme. Oikeassa reunassa on vielä yksi yläkaappi ja vedettävä laatikosto ja yksi isompi alakaappi ja  yläkaappi. Kyseisten kaappien välissä on iso tyhjä kohta, jossa nykyisin on mikro, sillä entisellä asukkaalla siinä oli jenkkijääkaappi. Täyttä? Nääh.
Hamsterin uusi kattila lumppulasta, E. Tomulan Auringonkukka.
Keittiöremontti on edessä, hamassa tulevaisuudessa. Sitä ennen täytyy baarin puoli tehdä valmiiksi, ja sen suhteen on hieman nyt laiskoteltu. Seuraava operaatio on maalata katto toiseen kertaan ja aloittaa koolaamaan seiniä. Ehkäpä huomenna voisi maalata katon?

P.S. Meidän Alma-tyttö osaa ottaa rennosti.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kirjaston uudet kujeet

Kirjastoni eräänä lokakuisena sunnuntai aamuna. Sinne sain myös eilen uudet verhot. Minä bongasin kankaan, äiti osti ja ompeli, kiitos äiti!
Eiliseltä kirpputorikierrokselta löytyi myös kirjastooni vanha patsas, neitokainen ja kaksi peuraa. Sieltä se on jo paikkansa löytänyt.


Edullisia hankintoja

Aurinkoista lauantaita!

Meillä on keittiössä valaistus huono, keskellä keittiötä on loisteputkivalaisin joka ei valaise kunnolla ruokapöydän päälle. Kattolamppua emme ala vaihtamaan ennen remonttia (joka tapahtuu joskus), joten oli suunniteltava jotain muuta. Meillä syödään harvoin ruokapöydän ääressä, useimmiten mies tekee siinä leivät itselleen. Joten mistä löytyisi keino valaista mies-raukan leipähetki? Kirpputorilta tietysti! 1,50euron Livalin valaisin sopii pöydän kulmalle kuin nakutettu ja nyt on miehen leipähetket pelastettu!


 Eilen töiden jälkeen hain paketin, joka seikkaili luokseni lumppulasta.
Paketista kuoriutui neljä kappaletta Marimekon Kaivo - verhoja. Aika lyhyitä, mutta juuri sopivat meidän ikkunoihimme ja jää vielä pattereillekin hengitystilaa. Olisin halunnut laittaa nämä ikkunaan heti saman tien, mutta jo ostaessani nämä päätin, että ovat ikkunassa vasta jouluna.

Täällä alkoi tänään hirven metsästys, joten mies jätti koko naisväen (eli minut ja kolme koiraa) kotiin ja lähti juoksentelemaan metsään hirvien perään. Sen kunniaksi aion käydä kirpputorilla, vanhempieni luona ja sitten katsoa Rillit huurussa - sarjaa ja muutaman Star Warsin. En ole ollut aiemmin kovinkaan kiinnostunut SW:stä, mutta koska olen katsonut 1,5viikon sisään lähes 4 tuotantokautta rillit huurussa, on siitä tarttunut pieni pakkomielle kyseisiin elokuviin :)