tiistai 30. heinäkuuta 2013

Sisäkaton pesua

Minkäslaisissa kengissä Teillä pestään sisäkattoa?

Alkoi rassaamaan niska kenossa katon pesu, joten hain komerosta 17,5cm lisäpituutta. Ostin nämä joskus 10vuotta sitten, enkä ole malttanut myydä pois. Onneksi en!
Kyseessä on siis tälläiset monot:


Aloittelin baarin katonpesua. Kokeilin niin yleispesuainetta, tiskiainetta kuin mäntysuopaakin ja juuri minkäänlaista värieroa ei tullut. Alkoi ärsyttämään urakalla, kun oli kaksi tuntia samaa kohtaa hinkannut. Kokeilin laittaa pyykinpesujauhetta pesuveteen ja voittaja löytyi!


En edes ajatellut, että katto olisi noin likainen. Oletin että se on vain pinttynyt tuollaiseksi, vuosikausien tupakoinnin ja takanlämmityksen jälkeen mutta luulinpa vain väärin. Pesu-urakka jatkuu huomenna, tänään ei enää jaksa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kellari

Aiemmassa postauksessani esittelin sekasotkuisan kodin ennenäkemättömiä tiloja. Kyseisessä postauksessa en esitellyt kellaria, mutta siihen asiaan tulee tässä muutos.

Tässä näkymä ovelta kellariin. Siellä on käytävässä vain yksi valo ja sekin mukavasti kulman takana. Portaita on kuljettava varovasti, sillä askelmia ei meinaa nähdä valon vähyyden vuoksi.

Ensin kuva ilman salamaa ja sitten salamalla.

Edelliset omistajat ovat varmaankin saaneet jostain halvalla vihreää maalia ja sillä on maalattu niin seinät kuin lattiatkin. Seinät ja lattia on myös kivasti kuluneet, salamalla otettu kuva ei kerro koko totuutta mutta alempi kertoo.
Katsokaas portaiden alustaa, ei kovin usein tälläistä taideteosta näe. En edes halua tietää, että mitä tuo musta on. Hometta se ei kuitenkaan ole.

 Vihreän oven takaa paljastuu tälläinen tila, ei minkäänlaista ilman vaihtoa. Tila haisee tunkkaiselle, ja astmaatikkona en pysty siellä kauaa olemaan.
 Puuoven takaa paljastuu kylppäri, joka on muuten harvinaisen matala. Korkeintaan 2metriä korkea, sinisellä katolla varustettuna tietenkin.

 Kylppäristä on vielä yksi ovi. En tiedä missä käytössä tila on ollut aiemmin, mutta veikkaisin että se on ollut vuosikaudet tyhjillään. Ikkunakin on tukittu ja putket päällystetty villalla. Nättiä!
P.S. Tarvitsen valkoista maalia ja PALJON!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kirppikset ja rahapolitiikka

Kirjoitan tässä pääasiassa retrosta ja vanhasta tavarasta muuten.

 "OSTETAAN HALVALLA JA MYYDÄÄN KALLIILLA, TROKAREITA!"
Ainahan se on näin ollut. On henkilöitä jotka todellakin ovat trokareita. Mutta mikä tekee kaikista trokareita, jotka ostavat halvalla ja myyvät kalliimmalla? Oikeat trokarithan tekevät näin:
Kirpputorilla sukeltavat pöytää laittavan myyjän laatikoihin, ennenkuin tavarat ovat edes esillä. Vaativat halvempia hintoja ja haluavat ostaa ison osan pikkusummalla ja tämän jälkeen vievät tavarat omaan pöytäänsä, tietenkin puolta kalliimmalla. On henkilöitä, jotka ostavat huutokaupoista kaikki edulliset roinalaatikot parilla hassulla kolikolla ja vievät sen jälkeen kirpputorille myyntiin.
On henkilöitä, jotka ostavat huutokaupoista antiikkihuonekaluja parilla satasella ja sen jälkeen vievät omaan liikkeeseensä myyntiin lähemmäs tuhannella eurolla.
Kirpputorilla erottaa kyllä trokarin pöydän. Yleensä tuotteet ovat esimerkiksi suomalaista design lasia ja hinnat eivät ole kirpparihintoja nähneetkään.

Kun minä viime viikonloppuna löysin rompetorilta kolmella eurolla viisi kappaletta Nanny Stillin suunnittelemaa colorina -lusikkaa, en myisi niitä kolmella eurolla vaan sillä hinnalla mikä niiden arvo on tai hiukan alle sen. Kun löysin talosta Helena Tynellin piironki -maljakon, en sitäkään ilmaiseksi eteenpäin laittaisi vaan arvoisellaan hinnalla. Onneksi olen keräilijäsielu ja pidän kaikki tuollaiset itse.

"KUN TEHDÄÄN LIIAN HYVIÄ LÖYTÖJÄ"
Myös tästä aiheesta on ollut keskustelua internetin syövereissä. Eli esimerkiksi, löydät kirpputorilta muumien 90 -luvun alun mukin 10eurolla ja tiedät sen arvon olevan enemmän, kerrotko siitä myyjälle jos mahdollisuus on? Jos myyjä itse on päättänyt laittaa hinnan alhaiseksi, joko tietämättömyyttään tai siksi, että pääsee vain tavarasta eroon, onko se ostajan tehtävä kertoa esineen oikea arvo ja luvata maksaa enemmän? Minun mielestäni ei.
Minä maksan aina sen pyydetyn summan, saatan joskus jopa tingatakkin mutta ylimääräistä en kovinkaan helposti ala maksamaan. Korkeintaan sellaisissa tilanteissa, joissa tavara maksaa 4euroa ja minulla on 5euron seteli, niin saatan käskeä pitämään loput.
Miksi pitäisi kertoa esineen arvo? Jos kaikki tekisivät niin, ei kirppiksiltä/rompetoreilta tekisi enää mitään löytöjä.

"KYSYNNÄN JA TARJONNAN LAKI"
Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Kun kyseessä on vanha tavara, jota ei enää uutena mistään löydä, on ihmiset valmiita maksamaankin siitä enemmän. Jos tavaralla on keräily tai tunnearvoa, eivät kaikki välitä siitä mitä myyjä on maksanut tavarasta.  Mitä väliä sillä on mitä myyjä on tavarasta maksanut? Onko tavara löytynyt kirpputorilta, rompetorilta, huutokaupasta, omien vanhempien/isovanhempien vintiltä tai jopa roskiksesta?
Jos joku haluaa tavaran, ei sillä ole merkitystä.
Jos kyseinen esine puuttuu esimerkiksi kokoelmasta, on siitä valmis maksamaan.
Jos esine tuo mieleen muistoja, esimerkiksi kahvikuppi josta on mummolassa juonut mehua. Lelu, jolla on itse leikkinyt vuosikymmeniä sitten. Tai verhot, joilla ei ole tunnearvoa mutta piristävät kauniisti olohuonetta, miksi siitä ei maksaisi niin paljon kun haluaa?
Sillä kukaan ei pakota maksamaan esimerkiksi kokoelmasta puuttuvasta emalipannusta 100euroa. Tarjottava summa on ostajan päätettävissä, ei kenenkään muun. 

Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että jos myyjä on maksanut tavarasta 12euroa, hänen tulisi myös myydä se sillä hinnalla. Okei, minä olen maksanut aikoinaan uutena kaupasta 2004-2005 vuoden muumien joulumukista about tuollaisen hinnan, myynkö sen sillä? Ikään kuin EN.

"KERÄILY"
Aina löytyy kateellisia ihmisiä, etenkin keräilypiireissä. Mielestäni kenenkään ei tulisi arvostella toisten keräilykohteita. Jotkut keräävät postimerkkejä, jotkut barbeja, jotkut emalipannuja, jotkut Esteri Tomulan kuvittamia astioita ja jotkut keräävät autoja. Keräily on heidän oma päätöksensä, eikä muiden tulisi arvostella sitä. Keräilyvimmaista saa arvostella korkeintaan puoliso, sillä hehän jakavat tilan keskenään ja siellä pitää (ehkä) toisen mielestä mahtua liikkumaankin.

 Mitä sitten jos itsellä ei ole varaa tarjota kuin 30euroa pannusta, josta toisella on varaa tarjota 100euroa? Tottahan se on, että työttömillä / vähävaraisilla on vähemmän  rahaa käytössään kuin työssäkäyvillä. Lapsettomilla ihmisillä on enemmän rahaa käytössään kuin niillä, joilla on lapsia. Toiset siivoavat työkseen tehtaita, kun taas toiset rakentavat niitä työkseen. Myös prioriteetit ovat ihmisillä erit. Toisilla menee satoja euroja kuussa tupakkaan, kun toisilla se saattaa mennä kuntosali -harrastukseen.



Oon minäkin joskus kateellinen, kun jollakulla on varaa ostaa jokin kiva esine mutta mitä sitten. Voinhan olla kateellinen siitäkin, jos jollakulla bloggaajalla on vaikka Jacobsenin tuoli. Voin olla kateellinen siitä, että jollakulla on parempi auto kuin minulla. Mutta ei minun tarvitse mennä valittamaan kenellekään siitä ja pilaamaan muiden hyvää mieltä.

Keräilen my little ponyja, muumimukeja, polymeerieläimiä, vanhoja leluja, finelin emalia, suomalaista lasia, purkkeja ja kirjoja. Mutta minä ostan vain halvalla, eli juurikin kirpputoreilla "huijaan" niitä jotka myyvät liian halvalla enkä kerro tavaroiden arvoa. Miksi kertoisin jollekin että my little pony jota hän myy eurolla, on kahden kympin arvoinen? Koska sitten myyjä nostaa hintaa eikä tälläisellä köyhällä ole sitä varaa enää ostaa :)

"SIJAINNIT"
Lasketaanko se trokaamiseksi, jos ostaa kirpputorilta esimerkiksi kuuluisan finelin emalikattilan ja laittaa sen nettiin myyntiin, koska hinta oli kohdillaan mutta itse ei niitä kerää? Minun mielestäni ei. Sillä osalla ihmisistä ei ole mahdollisuuksia päästä käymään kirppareilla jatkuvasti, saattaa olla että omassa pitäjässä ei ole kirpparia ollenkaan tai keho ei kestä kirppisten kiertelyä. Silloin netistä ostelu on kaikista mukavinta ja kivointa ja siinä on silti mukana se löytämisen ilo.

Että semmosta.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Untitled

Aurinkoinen päivä takana. Näillä seuduilla ollaan saatu nauttia koko heinäkuu vesisateesta ja sellaisesta +15asteen lämmöstä, takassa on iloisesti tuli palanut ja lämmittänyt palelevia asukkaita.
Kehnosta säästä huolimatta, on kasvimaalla tapahtunut jotain.
Salaatit ovat kasvaneet ja näyttää sille, että jopa basilika ja ruohosipuli yrittävät nostaa mullasta päätään. Tokmannilta ostin myös karviaisen, nams.

Minä olen niitä ihmisiä, jotka ostavat viherkasvinsa kirpputorilta. Säälin yksinäisen näköisiä kasveja ja jos hinta on alhainen, otan ne mielelläni omaa kotiani sulostuttamaan.
Eilen tarttui mukaan kaktus kahdella eurolla. Minulla on tälläinen ollutkin, mutta se on jäänyt jonnekin muuttojen aikana. Vanhemmillani on sama kaktus, ja se on yli 2metriä korkea. Ruskean muovisen ruukunsuojuksen löysin varastosta, ja se sopi paikalleen kuin nakutettu.
Taka-alan anopinkieli on myös ostettu aiemmin parilla kolikolla kirpputorilta.
Olen Peppi Pitkätossu nuken meinannut useammankin kerran ostaa retro kirppikseltä, mutta hinta on aina kohonnut liian korkealle. Nyt sitten kirpputorilla tuli vastaan minulle sopiva yksilö neljän euron hintaan. Peppi joutuu murlocin (world of warcraft hahmo) asustamaan verhotangon päällä kirjastossa, sillä Luna pitää pehmoleluista paljon. Niin paljon, että haluaisi repiä ne pieniin paloihin.
 Olen myös suorittanut köyhän naisen tuunaamista. Kaupasta mustaa kiiltävää spray-maalia, talosta kolme vanhaa puista kynttilänjalkaa ja tälläinen on lopputulos. Suunnittelin maalaavani näihin raitoja, mutta anopin mukaan ne ovat hyvät pelkästään mustina.
Sisustuskuvat ovat nyt aika vähissä, sillä joudumme pienessä tilassa pitämään aivan liian suurta tavaramäärää. Alkaisi remontti jo, että saisi ruveta sisustamaan oikein urakalla!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Rompetorireissu

Tänään oli Seinäjoella rompetori ja sinne tämänkin bloggaajan piti lähteä.
Myyjiä oli aika vähäisesti, vanhoja autoja sitäkin enemmän. Nam!
Poseerauskuvia otettiin isäni pyhimys volvon edessä.
Kaikkia rompetori tapahtumia varten laittaudun aina hiukan fiftari-henkisesti. Sovin paremmin mukaan ja ehkä miesmyyjät antaa paremmin alennusta kun nätti flikka tulee ostoksille.


 Ja tässä parhaat löydöt tälle päivälle! View master maksoi euron ja arvatkaas paljonko maksoi colorina -ruokalusikat? Viisi kappaletta KOLME EUROA! <3

Viimeisin vaan ei vähäisin -kuva.
Yläkerran sivukkaasta löysin virkatun päiväpeiton, käsinpesun ja ulkona kuivattamisen jälkeen se on aivan täydellinen makuuhuoneeseemme.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Löytöjä talosta

Seikkailuretkellä omassa varastossa, löytyi aarteita.

Neljä kappaletta Arabian kievari sarjan kupposta ja tassia. Suunnittelija on Göran Bäck ja nämä ovat olleet tuotannossa 1968-1979. Väri on kaunis koboltin sininen.

Kupposten vieressä oli suuaukosta rikki oleva lääkepullo, Essent. sapon. Mitähän lie kyseisessä pullossa on ollut? Lääkepullo löysi paikkansa vessan peilikaapin päältä, missä sitä odotteli viime vuoden rompetori löytö, lysoli pullo.
Edelliset omistajat ovat olleet varsinaisia kynttilähamstereita, joten kynttilänjalkoja ja tuikkuja löytyy talosta vaikka millä mitalla. Pieni sydäntarjotin löytyi niiden seasta.
Alla oleva herkkä pitsikuvioinen tarjotin on omaa käsialaani.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Materialistin hankintoja

Tässä nyt se lupaamani postaus Tampereen reissun ostoksista.
Kyseessä ei valitettavasti ollut shoppailureissu, joten käväisin vain muutamassa vaateliikkeessä, stockmannilla ja.... Tigerissa! Mikä ihana putiikki!

Ostoksista on käyttöön päässyt ainoastaan tiskirätit, joissa oli kuvio ja hinta kohdillaan. Muut odottavat vielä ripustuspaikkaansa. Minun mielestäni nämä värikkäät pallerot olivat aivan ihania, kun taas miehekkeen mielestä ne oli kamalia. Ostin myös hienon keksipurkin, mutta annoin sen äidilleni koiranhoito -palkkioksi.
Akateemisesta kirjakaupasta löytyi 4,95eurolla Harry potter "legenda" kirja. Olen aikamoinen HP-fani, minulla on nyt kaikki muut kirjat paitsi huispaus kautta aikojen ja ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Jos joltain löytyy niin mielelläni ostaisin :)
Veljekset keskiseltä ostin talon seinään kylttejä. Talossa ei ole numeroa, joten ihmiset ajavat useasti ohi. Ja ohikulkijoiden kannalta alempi kyltti on oleellinen.
 Minä pidin edellisestä ruokapöydästämme, joka löytyi talosta mutta mies ei pitänyt. Hän osti vanhalta koulukaveriltaan meille mäntyisen ruokaryhmän. Siis mäntyisen! En pidä yhtään kyseisestä puulajista huonekaluissa. Toivottavasti kirpputorilta tulee vastaan jotain kangasta, että voin verhoilla istuinosat uudelleen. Vihreä ruutu ei ole minun juttuni.


Tämän lampunvarjostimen kehikon dyykkasin useampi kuukausi sitten metallinkeräyksestä. Ja tiesin heti käyttötavan sille. Tässä se on, lankarulla/kangasteline.
P.S. Haluaisin remontoida talossa perinteisellä tavalla, mutta en tiedä yhtään mitä tehdä. Mies haluaa laittaa baarin puolen seinät kipsilevyjä täyteen ja minä en tiedä onko se hyvä vai ei :(

Ennennäkemätöntä

Pitkä postaus ja sotkua tiedossa!

Tässä on kuvia talon muista osista, joissa ei juurikaan meidän tavaroitamme ole ja jotka menevät remonttiin heti kun miehen kesäloma alkaa. Talohan siirtyi meille irtaimistoineen, joten täällä oli/on huitsin paljon tavaraa.


Ensimmäisenä on kuvia baarin puolelta. Rakennus on toiminut osuuskauppana 50-70 luvulla ja sen jälkeen baarina. Baarin puolen remontti alkaa samalla, kun alkaa miehen lomakin.
Tila haisee voimakkaasti savulle. Liekö valkeaa poltettu liian kovalla tai pellit laitettu kiinni liian ajoissa, tiedä häntä. Seinät avataan ja eristetään paremmin ja katto maalataan maalilla, joka sitoo itseensä savunhajun ja näin toivottavasti pääsemme eroon kuvottavasta hajusta. Ikkunat vaihdetaan, mutta tarkoitus olisi baarin ovi jättää paikoilleen.
Lattian kohtalosta en osaa sanoa mitään, mies ei ole vielä päättänyt että pitääkö se piikata auki vai voiko sen päälle laittaa eristeet ja asentaa lattialämmityksen. Luotan siihen, että mies tekee oikean valinnan, onhan hän rakennusmies ammatiltaan.
Takan takana näkyy pätkä tilanjakajaa, pimeässä nurkassa on baarin keittiö ja kulku varaston puolelle. Kaapit puretaan ennen remontin alkua ja tilalle rakennetaan kodinhoitohuone, jota tässä talossa ei ole ollenkaan. Baarin puolella on myös kaksi vessaa, jotka sisällytetään kodinhoitohuoneeseen. Toinen pysyy vessana ja toiseen laitetaan suihku. On helpompaa koirien peseminen siellä, kuin kellarissa.
Baarin puolella on myös toinen ovi, joka vie terassille. Joka (sekin) joudutaan purkamaan ja rakentamaan uudelleen, sillä terassi on laho

Nyt, siirtykäämme yläkertaan.
Portaiden seinät ovat pinkopahvia ja on harkinnassa, että otamme ne pois ja jätämme seinät laudalle. Mutta sen päätämme sitten, kun näemmä missä kunnossa seinät ovat.
Yläkerran eteisestä ei ole nyt kuvaa, mutta sekin on yhtä "kauniin värinen" kuin muutkin huoneet ja pinkopahvilla vuorattu. Eteisestä on kulku välitilan kautta toiseen makuuhuoneeseen.
Tämäkin tila joudutaan uusimaan, tilan molemmin puolin on kulku sivukkaisiin ja kuten näette, remonttia tarvitaan.

Tässä on yläkerran toinen makuuhuone, jota en ole vielä tyhjännyt loppuun.
Tapetit uusitaan, samoin lattia. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää se, että muualla yläkerrassa on puulattiat, mutta tässä huoneessa on muovimatto. Unohtamatta sitä, että katto on matalampi tässä huoneessa kuin muissa.

 Yläkerran toiseen makuuhuoneen olettekin jo nähnyt, vaikka se kulkeekin nimellä kirjasto. Pidän kirjaston katosta todella paljon! Tähän huoneeseen ei tarvitse tehdä muuta, kuin laittaa uudet tapetit tai maalata seinät.

Yläkerran eteisen ja kirjaston välissä on vielä yksi pieni huone.
Pinkopahvit irvistelee seinissä, joten ne otetaan pois ja tila tapetoidaan tai maalataan. Pidän huoneessa olevista kahdesta ovesta. Oikeanpuoleinen on komero, jonne olen laittanut lukuisat käsilaukkuni ja vasemmanpuoleisesta on käynti sivukkaaseen.
Kuten huomaatte, on kaikki tilat hiukan räjähtäneitä.
Mutta valitettavasti parempia kuvia ei saa ennen kuin remontti on ohi. Nyt omat tavarat seikkailevat missä sattuu, johtuen säilytystilan vähyydestä. Ajatelkaa, olen suurimman osan edellisen omistajan tavaroista jo kerännyt ja laittanut varastoon, ja silti sitä on vieläkin näin paljon kaikkialla.
En millään malta odottaa remontin alkua. Olen sellainen hetitännekaikkinyt -ihminen ja mieheni on sellainen suunnitellaan kauan ja tehdään ehkä sitten -ihminen, kuinkahan remontti sujuu kahden erilaisen henkilön tekemänä?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Pihakuvia

Hei ja anteeksi hiljaisuudestani.
Vietimme viime viikonlopun Tampereella goottifestivaaleilla ja sain tekosyyn shoppailla siellä pikkuisen. Mutta niistä ostoksista on tulossa kuvia myöhemmin.

Sen sijaan "ihailemme" tänään kuvia pihastamme.

Myöhäisheränneenä laitoin vasta alkuviikosta kasvimaan, kehikkona toimivat huonokuntoiset trukkilavojen puunpätkät. Istutin basilikaa, ruohosipulia ja kolmea salaattia, unohtamatta kahta ruukkusalaattia jotka käytön jälkeen tökkäsin maahan kasvamaan. Ruohosipuli varmaan kasvaa vasta ensi vuonna, näin kuulin.
Pokkarikamera+sudenkorento= ei hyvää kuvaa.
Katollamme on pikkulintujen pesä.
Eiliseltä Tuurin kyläkaupan reissulta ostin ulos muutaman kasvin lisää. Hopeavitja viihtyy mukavasti amppelissa ulko-oven ääressä ja tuoksuherne viihtyy joutsenessa.

Väsynyt vahtikoira