lauantai 26. lokakuuta 2013

Esittelyssä Alma

Päätin tehdä esittelyn meidän karvaisista lapsista, jotka postauksissa aina silloin tällöin vilahtavat. Yleensä kuvissa näkyy joko koko koira, koiran häntä tai nenä, sillä neitimme ovat vallan "valokuvauksellisia". Joten, jos ei pitkät koira-esittelyt kiinnosta, kannattaa vaihtaa sivua ;)
Koirat ovat minulle hyvin tärkeitä, voisi sanoa että joissakin suhteissa tärkeämpiä kuin ihmiset.

Tällä kertaa esittelen Alma - neidin.
Alma on syntynyt 27.05.2010 ja on rodultaan Dreeveri.

" Rodun metsästysvietti on erittäin voimakas. Dreeveri on valpas ja rauhallinen koira. Dreeveri ei yleensä arkaile ihmisiä tai toisia koiria, eli on rohkea luonteeltaan. Dreeveri on myös erittäin itsepäinen, jonka vuoksi sitä voi olla vaikea saada tottelemaan. Toisaalta se on älykäs. Eli vaikka ymmärtäisikin käskyt, niin ei välttämättä halua tehdä niin, vaan juuri oman pään mukaan. Osa voi olla myös nirsoja ruoan suhteen, ja niille kelpaa vain harva ruoka."
Alma hankittiin Vilmalle (esittely tulossa myöhemmin) kaveriksi, koska minä niin toivoin.
Rodulla ei ollut väliä, pääasia oli että kaveri olisi sopivan kokoinen makkaramummon kaveriksi ja koska lähistöllä myytiin dreeverin pentuja, sinne lähdettiin. Pentueessa oli viisi karvaista lasta, joista kolmella oli häntämutka . Kummallakaan vanhemmista ei mutkaa ollut, joten se juonti juurensa jostain kaukaisemmasta sukupolvesta. Häntämutkahan ei häiritse koiran elämää, mutta jalostuksessa sitä ei saa käyttää.
Olimme päättäneet aiemmin entisen poikaystäväni kanssa, että otamme pentueesta vilkkaan pennun, joka tulee meitä tervehtimään heti. Harmi vain, että kyseisen pennun aikoi kasvattaja pitää itse.
Seurasimme hetken aikaa pentuja ja minä totesin, että "HALUAN TUON!".
"Tuo" oli Alma, pentueen arin pentu, joka ei tullut tervehtimään ollenkaan vaan pysytteli kaukana.
Jokin silti tuossa pienessä arassa tepsuttelijassa vetosi minuun.
Alma oli pentuna hyvin arka. Ulkona se vain pysytteli paikallaan. Muistan sen kuin eilisen päivän, kun Alma liikahti ulkona ensimmäisen kerran. Perhonen lenteli pennun ympärillä ja sekös laittoi Almaan vauhtia. Onneksi Vilma hiukan opetti Almaa tavoille, vaan ei sisäsiisteystavoille.
Asuimme tuolloin kerrostalon neljännessä kerroksessa, emmekä millään ehtineet joka leikin, nukkumisen ja syömisen jälkeen ulos. Alma ei osannut myöskään pyytää ulos, joten....
Olin kuullut aiemmin, että dreeverit haukkuisivat paljon. Tämä ei ole totta ainakaan omani kohdalla. Alma kyllä haukkuu, jos joku tulee ovesta sisään tai jos joku kävelee talon ohi, mutta ei muuten. Suuri metsästäjäni siis uskoo olevansa vahtikoira.
Pentuna Almalla oli tapana järsiä mitä tahansa. Se on syönyt kännykän, kaukosäätimen, silmälaseja... Vetoketjut olivat hyvin jännittäviä, joten en piti kaikki syödä. Onneksi tätä tapaa ei enää ole, sillä se tuli kalliiksi omistajille.
Almalla on toisessa etujalassa kasvuhäiriö. Kun hän oli alle vuoden ikäinen, kysyin eläinlääkäriltä että mitä jalalle voi tehdä. Eläinlääkäri sanoi, että koska koira ei ole työkäytössä, jalan pitäisi ruveta vaivaamaan vasta vanhemmiten. Harmi vain, että se alkoi vaivaamaan paljon aiemmin. Alman kanssa ei voi tehdä pitkiä lenkkejä, eikä se saa riehua liikaa. Silloin jalka kipeytyy ja hän alkaa ontumaan.
 Kun erosimme silloisen poikaystäväni kanssa pari vuotta sitten, muutti Alma vanhempieni luokse. Muutin itse kerrostalo yksiöön, johon oli uusittu lattiat, enkä halunnut ottaa sitä riskiä että Alma pilaa ne. 30,5neliötä olisi ollut joka tapauksessa hieman liian pieni kahdelle koiralle ja tiesin, että Alma viihtyy paremmin omakotitalossa. Tiesin myös sen, että hänet haen vielä itselleni.
 Alma joutui aikuistumaan nopeasti muuttaessaan vanhempieni luokse. Ainoa kaveri, oli ulko-koirana oleva Napolinmastiffi, joten Almalla ja kaverilla oli hiukan koko eroa.
Mutta Alma viihtyi hyvin ja häntä lellittiin kovasti.
Hain Alman takaisin pari kuukautta sitten ja hyvin on sujunut. Sisäsiisteysongelmia on vieläkin työpäivieni aikana hieman. Vilma on ollut hyvin tyytyväinen saatuaan kaverinsa takaisin. Ja voisin melkeinpä vannoa, että Alma on hemmotelluin dreeveri mitä maa päällään kantaa. Yöt hän viettää joko omassa pedissään, tai sängyssä. Päikkärit sohvalla, sängyssä tai takan edessä.
Alma on ihana luonteeltaan, hieman arka mutta silti todella iloinen koira. Häntä heiluu lähes koko ajan, syliin pitää päästä ja pussailla. Unohtamatta korvien, silmien ja pään putsausta ;)
Parin viime viikon aikana, on Alma päättänyt että elämä on liian tylsää.
Viime viikonloppuna hän meinasi tukehtua luunpalaan, henki kulki mutta luunpala oli juttunut kurkkuun kiinni ja nieleskellessä / yskiessä, Almaan tuli kipeää ja se aivan vinkui. Onneksi luun pala saatiin kuitenkin pois. Eilen Alma päätti työntää päänsä singerin jalkaosan aukkoon ja jäi jumiin. Onneksi siitäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä!
Alma on minulle hyvin rakas, enkä tiedä mitä tekisin ilman häntä.

1 kommentti:

  1. ihana alma!ja ihkuja kuvia.ymmärrän niin sun koirarakkautes..
    mulla on seropi väinö,jota rakstan enemmän ku mitään tai ketään...
    voi pientä ihanuutta,toivottavasti pärjää sen kintun kaa... t kiisu ja väinö

    VastaaPoista