tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kirppikset ja rahapolitiikka

Kirjoitan tässä pääasiassa retrosta ja vanhasta tavarasta muuten.

 "OSTETAAN HALVALLA JA MYYDÄÄN KALLIILLA, TROKAREITA!"
Ainahan se on näin ollut. On henkilöitä jotka todellakin ovat trokareita. Mutta mikä tekee kaikista trokareita, jotka ostavat halvalla ja myyvät kalliimmalla? Oikeat trokarithan tekevät näin:
Kirpputorilla sukeltavat pöytää laittavan myyjän laatikoihin, ennenkuin tavarat ovat edes esillä. Vaativat halvempia hintoja ja haluavat ostaa ison osan pikkusummalla ja tämän jälkeen vievät tavarat omaan pöytäänsä, tietenkin puolta kalliimmalla. On henkilöitä, jotka ostavat huutokaupoista kaikki edulliset roinalaatikot parilla hassulla kolikolla ja vievät sen jälkeen kirpputorille myyntiin.
On henkilöitä, jotka ostavat huutokaupoista antiikkihuonekaluja parilla satasella ja sen jälkeen vievät omaan liikkeeseensä myyntiin lähemmäs tuhannella eurolla.
Kirpputorilla erottaa kyllä trokarin pöydän. Yleensä tuotteet ovat esimerkiksi suomalaista design lasia ja hinnat eivät ole kirpparihintoja nähneetkään.

Kun minä viime viikonloppuna löysin rompetorilta kolmella eurolla viisi kappaletta Nanny Stillin suunnittelemaa colorina -lusikkaa, en myisi niitä kolmella eurolla vaan sillä hinnalla mikä niiden arvo on tai hiukan alle sen. Kun löysin talosta Helena Tynellin piironki -maljakon, en sitäkään ilmaiseksi eteenpäin laittaisi vaan arvoisellaan hinnalla. Onneksi olen keräilijäsielu ja pidän kaikki tuollaiset itse.

"KUN TEHDÄÄN LIIAN HYVIÄ LÖYTÖJÄ"
Myös tästä aiheesta on ollut keskustelua internetin syövereissä. Eli esimerkiksi, löydät kirpputorilta muumien 90 -luvun alun mukin 10eurolla ja tiedät sen arvon olevan enemmän, kerrotko siitä myyjälle jos mahdollisuus on? Jos myyjä itse on päättänyt laittaa hinnan alhaiseksi, joko tietämättömyyttään tai siksi, että pääsee vain tavarasta eroon, onko se ostajan tehtävä kertoa esineen oikea arvo ja luvata maksaa enemmän? Minun mielestäni ei.
Minä maksan aina sen pyydetyn summan, saatan joskus jopa tingatakkin mutta ylimääräistä en kovinkaan helposti ala maksamaan. Korkeintaan sellaisissa tilanteissa, joissa tavara maksaa 4euroa ja minulla on 5euron seteli, niin saatan käskeä pitämään loput.
Miksi pitäisi kertoa esineen arvo? Jos kaikki tekisivät niin, ei kirppiksiltä/rompetoreilta tekisi enää mitään löytöjä.

"KYSYNNÄN JA TARJONNAN LAKI"
Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Kun kyseessä on vanha tavara, jota ei enää uutena mistään löydä, on ihmiset valmiita maksamaankin siitä enemmän. Jos tavaralla on keräily tai tunnearvoa, eivät kaikki välitä siitä mitä myyjä on maksanut tavarasta.  Mitä väliä sillä on mitä myyjä on tavarasta maksanut? Onko tavara löytynyt kirpputorilta, rompetorilta, huutokaupasta, omien vanhempien/isovanhempien vintiltä tai jopa roskiksesta?
Jos joku haluaa tavaran, ei sillä ole merkitystä.
Jos kyseinen esine puuttuu esimerkiksi kokoelmasta, on siitä valmis maksamaan.
Jos esine tuo mieleen muistoja, esimerkiksi kahvikuppi josta on mummolassa juonut mehua. Lelu, jolla on itse leikkinyt vuosikymmeniä sitten. Tai verhot, joilla ei ole tunnearvoa mutta piristävät kauniisti olohuonetta, miksi siitä ei maksaisi niin paljon kun haluaa?
Sillä kukaan ei pakota maksamaan esimerkiksi kokoelmasta puuttuvasta emalipannusta 100euroa. Tarjottava summa on ostajan päätettävissä, ei kenenkään muun. 

Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että jos myyjä on maksanut tavarasta 12euroa, hänen tulisi myös myydä se sillä hinnalla. Okei, minä olen maksanut aikoinaan uutena kaupasta 2004-2005 vuoden muumien joulumukista about tuollaisen hinnan, myynkö sen sillä? Ikään kuin EN.

"KERÄILY"
Aina löytyy kateellisia ihmisiä, etenkin keräilypiireissä. Mielestäni kenenkään ei tulisi arvostella toisten keräilykohteita. Jotkut keräävät postimerkkejä, jotkut barbeja, jotkut emalipannuja, jotkut Esteri Tomulan kuvittamia astioita ja jotkut keräävät autoja. Keräily on heidän oma päätöksensä, eikä muiden tulisi arvostella sitä. Keräilyvimmaista saa arvostella korkeintaan puoliso, sillä hehän jakavat tilan keskenään ja siellä pitää (ehkä) toisen mielestä mahtua liikkumaankin.

 Mitä sitten jos itsellä ei ole varaa tarjota kuin 30euroa pannusta, josta toisella on varaa tarjota 100euroa? Tottahan se on, että työttömillä / vähävaraisilla on vähemmän  rahaa käytössään kuin työssäkäyvillä. Lapsettomilla ihmisillä on enemmän rahaa käytössään kuin niillä, joilla on lapsia. Toiset siivoavat työkseen tehtaita, kun taas toiset rakentavat niitä työkseen. Myös prioriteetit ovat ihmisillä erit. Toisilla menee satoja euroja kuussa tupakkaan, kun toisilla se saattaa mennä kuntosali -harrastukseen.



Oon minäkin joskus kateellinen, kun jollakulla on varaa ostaa jokin kiva esine mutta mitä sitten. Voinhan olla kateellinen siitäkin, jos jollakulla bloggaajalla on vaikka Jacobsenin tuoli. Voin olla kateellinen siitä, että jollakulla on parempi auto kuin minulla. Mutta ei minun tarvitse mennä valittamaan kenellekään siitä ja pilaamaan muiden hyvää mieltä.

Keräilen my little ponyja, muumimukeja, polymeerieläimiä, vanhoja leluja, finelin emalia, suomalaista lasia, purkkeja ja kirjoja. Mutta minä ostan vain halvalla, eli juurikin kirpputoreilla "huijaan" niitä jotka myyvät liian halvalla enkä kerro tavaroiden arvoa. Miksi kertoisin jollekin että my little pony jota hän myy eurolla, on kahden kympin arvoinen? Koska sitten myyjä nostaa hintaa eikä tälläisellä köyhällä ole sitä varaa enää ostaa :)

"SIJAINNIT"
Lasketaanko se trokaamiseksi, jos ostaa kirpputorilta esimerkiksi kuuluisan finelin emalikattilan ja laittaa sen nettiin myyntiin, koska hinta oli kohdillaan mutta itse ei niitä kerää? Minun mielestäni ei. Sillä osalla ihmisistä ei ole mahdollisuuksia päästä käymään kirppareilla jatkuvasti, saattaa olla että omassa pitäjässä ei ole kirpparia ollenkaan tai keho ei kestä kirppisten kiertelyä. Silloin netistä ostelu on kaikista mukavinta ja kivointa ja siinä on silti mukana se löytämisen ilo.

Että semmosta.

2 kommenttia:

  1. Samaa mieltä sun kanssa :)
    Erona suhun mä dyykkaan sieltä, täältä ja tuolta, puran, irrottelen ja kuljetan myyntiin. Siksi että a)nautin suunnattomasti "harrastuksestani" b)oon onnekas saadessani niin huippukohteita mistä dyykata c) mua vaivaa krooninen rahapula

    En pode huonoa omaatuntoa asiasta :)

    VastaaPoista