tiistai 2. huhtikuuta 2013

Päivityksiä

Eilen oli ensimmäinen virallinen päivä, että asumme miehekkeen kanssa yhdessä.
Vanhan asuntoni avaimet luovutin viime torstaina vuokranantajalle, uutta vuokralaista varten. Koska tämä poikaystävän asunto on myynnissä, jouduimme viemään 99,9% aarteistani vanhempieni luokse.
Siellä on yksi 10neliöinen huone täynnä nyt, paikoitellen jopa kahteen metriin saakka.
Miehekkeelläni on eräs talo kiikarissa, mutta siitä en uskalla hehkuttaa ennenkuin kaupat on lyöty lukkoon. Tällä viikolla tulee olemaan jälleen näyttö miehen omaan asuntoon.
Herra, joka viimeksi kävi katsomassa asuntoa, on välittäjän mukaan kahden vaiheilla. Nyt asuntoa tulee katsomaan vanhempieni naapuri. Olin sitä mieltä, että kiinteistövälittäjä ei mainosta kohteitaan tarpeeksi, joten tein tori.fi:hin tuossa kuukausi sitten ilmoituksen.
Vanhempieni naapuri oli sen nähnyt, ja hehkuttanut äidilleni lenkillä, kuinka mukavan asunnon hän löysi ja kuinka se olisi kuin hänelle tehty. Utelun jälkeen kävi ilmi, että sehän on tämä poikaystäväni asunto. Nyt vain ei auta kuin odottaa ja toivoa, jälleen kerran.
Minulle kaiken pitäisi tapahtua heti, samalla sekunnilla ja mieluiten vielä aikaisemminkin, joten tämä odottelu on tuskastuttavaa. Mielikuvituksessa tapahtuva maalailu, remppailu ja tapetointi ei helpota oloani yhtään.


Lunalla on ero-ahdistusta.
Mies hakkaa pihalla jäitä, koira on sisällä ja mitään muuta ei neiti tee, kuin steppailee, uikuttaa ja hyppii ovea vasten. Ei minun "turpa kiinni" -karjaisuni auta yhtään.
Tämä kuva ei liity tapahtuneeseen ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti