maanantai 28. tammikuuta 2013

Näistä en luovu

Olen ihminen, joka saa kehitettyä huonekaluihin ja tavaroihin aivan erityisen tunnesiteen.
Vaikka yhteenmuutto poikaystäväni kanssa ei olekkaan vielä ajankohtainen, pelkään silti jo etukäteen tavaroideni puolesta. Mitä jos hän ei pitäisi jostain, mikä on minulle tärkeä?
Olen ihminen, joka stressaa liikaa.
Yleensä käy niin, että tavarat joilla on minulle itselleni tunne-arvoa, ovat monelle muulle vanhaa roskaa, jonka paikka olisi kaatopaikalla. Niinkuin nämäkin, mitä tässä postauksessa esittelen, rahaa ei ole näihin juurikaan kulunut.

Olen kehittänyt jo tunnesiteen senkkiin, joka tuli syksyllä vastaan tori.fi:ssä ja teki lompakkooni 10euron kokoisen loven. Miksi tämä on minulle tärkeä? En tiedä.
Pidän siitä, että tavaroissa näkyy elämisen jälki ja että niillä on tarina kerrottavana.


Sohvapöytäni löytyi viime keväänä roskalavalta, josta vanhempani sen minulle toivat. Kuten kuvasta näkyy, pöydässä on lukuisia maalikerroksia, aika rumasti maalattuna.
Pöytä on ollut isäni työpaikalla, tarinan mukaan se on ilmestynyt sinne vuosia sitten. Niihin aikoihin, kun mummani ystävättären asunto tyhjättiin hänen kuoltuaan. Isäni uskoo, että tämä pöytä on sieltä peräisin.

Mallasjuoma.
Tämä laatikko tuli vastaan edellisen asunnon kylmäkellarista. En luovu todellakaan. Loistava paikka lehtien säilytykseen.

Taulut. Hankin ne viime kesänä huutokaupasta, ja osoittautui että ne olivat seinäjokelaisen taiteilijan Tarja Polarin vedokset. Taulut maksoivat yhteensä muistaakseni 20euroa.
Olen myös ehtinyt ihastua anopinkieleen. Ihana kasvi!
 
P.S. Kaikissa blogeissa on tulppaaneja, minäkin haluan! Vaan viikon joudun vielä odottamaan, ellei joku muu niitä minulle tuo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti