lauantai 21. heinäkuuta 2012

Roskia ja kierrätettyjä

Heipsanssaa.

Tämä tyttö kävi TAAS hiukan tonkimassa paikkoja, joihin ei "normaalit" ihmiset halua mennä sörkkimää. Kuvassa yhden päivän aikana löytyneet aarteet. Kuvan vasemman reunan aarteet ovat kotikuntani kierrätyskeskuksesta ja oikean reunan aarteet roskiksista.

 
 DyykDyyk
 Kaksi virkattua liinaa
Pupu-kuvioinen lasten tyynyliina
Silkkinen huivi
Kolme emali -tarjotinta
Leopardikangas (alla)
Keltainen pitkä verhokappa
Pallo-raita-pöytäliina
Arabian ruokalautanen
Arabian pullalautanen

Arabian astioita on melko hankalaa tunnistaa, ainakin tälläisen maallikon. Olenkin koettanut parhaani mukaan käyttää tätä nettisivua tunnistamiseen mutta sekään ei tunnu löytävän kaikkea. Lisäksi tuo pallo-raita kuvioinen pöytäliina aiheutti marimekko -viboja, mutta en ole vielä etsiskellyt että olisiko se sitä. Aion ommella tuosta keltaisesta kankaasta tyynyliinoja, samoin leopardi-kuvioisesta. Vaikkei kuvassa sitä paljoa näy, niin tuleeko muille tarzan viboja? Emalisista tarjottimista ainakin kaksi menee spreijaus-tuunaukseen.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Untitled.

Vaikka halajankin yhä Vallilan Jaffa -verhoja, oli minun pakko saada jotain keltaista ikkunaani. Ongelma ratkaistiin facebookin ihanaisella retro-kirpparilla, ja minä sain uudet verhoni. Täytyy tunnustaa, että hiukkasen jännitin että ovatko verhot liian räikeät, mutta pelkoni oli aiheeton.

Kyseessähän on siis Maija Isolan suunnittelema "Kaivo", marimekkoa tietenkin. Ehkä, vielä jonakin päivänä alan silittämään verhot, ennenkuin laitan ne ikkunaan. Mutta periaatteeni on, että siinähän ne suoristuu, kun ikkunassa roikkuvat.


Siitä saakka, kun näin tämän (tai samankaltaisen) leikkuulaudan ihastuttavan Annikan blogissa, päätin että minun on saatava sellainen. Kauan kesti metsästys, mutta jälleen facebookin retro-kirppari pelasti minut pälkähästä.
Ja jälleen kerran piti kirpputorilta raahata purkkeja mukana. Koska kahdella eurolla sai näitä söpöläisiä kuusi kappaletta, jaoimme ne ystäväni kanssa. Nämä on päällystetty ehkä tapetilla, mutta ei se niiden ihanuutta vähennä. Nyt ne saivat tehtäväkseen säilyttää mausteita, ja soijasuikaleita.

Kävimme samaisen ystävän kanssa sunnuntaina hiukan taas dyykkailemassa.
Pellavainen, kirjailtu liina löytyi roskiksesta ja päätyi tietokonepöydälle.
FB:n retrokirpparin huono puoli on siinä, että siellä saa itsensä tarvitsemaan asioita, joita ei olisi edes ajatellut aiemmin. Seurattuani vuosipyyhe -hullutusta, yritin pyytää äidiltäni hänen omiaan mutta tuloksetta. Mutta dyykillä löytyi sitten tälläinen kisupyyhe.

Tällä kuvalla haluan vain kertoa sen, että ei niistä vedenkeittimistä ole hyötyä, kun teeveden voi keittää paljon kauniimminkin.

Vilma muistutti minulle, että joudun joskus vielä muuttaa poiskin ja että hän ei ala tavaroitani kantamaan. Hieno muori se mun vimppunen.


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Roska on aarteeni

Olen huomannut, että viettäessäni puolet viikosta vanhempieni luona ja puolet yksiössäni, olen ruvennut katselemaan asuntoani toisin silmin. Ja täytyy kyllä sanoa, että pidän näkemästäni.
Vaikka asuntoni on pieni, se on riittävä (vaikka aarteita riittäisi paljon isompaankin). Maallinen omaisuuteni sopii asunnon 50 -luvun henkeen. Olen myös katsellut huonekalujani, ja miettinyt niiden tarinoita. Ainoat uudet huonekalut täällä, ovat kaksi ikean kapeaa kirjahyllyä ja nekin joutavat pois, kunhan parempi ehdokas kirjojen ja elokuvien säilytykseen löytyy. Itseasiassa, suurinosa muustakin maallisesta omaisuudestani on ostettu käytettynä, saatu joltakulta muulta tai löydetty hylättynä. Miksi ostaa uutena, kun voi tehdä varsinaisia löytöjä, jotka kestävätkin paljon kauemman.

Tässä viimeisimpiä uusia löytöjäni.

Lysol -pullo tarttui hyppysiini rompetorilta ja riihimäen lasin keittiötölkki fidalta.
Tölkin alla oleva pieni pellavaliina dyykattu.

Tämän lasin löysin talo-yhtiön lasinkeräyksestä tänään.
 Etualalla oleva vanha herätyskello löytyi talo-yhtiön metallinkeräyksestä tänään myös.
Kello ei toimi, mutta on todella sievä ja ehjä muuten. Miksi siis se oli roskiksessa?

Otin myös kuvan muutamista aiemmista löydöistä, näyttääkseni mitä kaikkea ihmiset heittävät roskiin, tai jättävät lojumaan. Minua se ei tietenkään haittaa, mutta ihmettelen kuitenkin. Onneksi kuitenkin suurinosa ihmisistä jaksaa viedä roinat kirpputorille saakka (ja pyytää ökyhintoja..).

Nämä kolme kynttilänjalkaa, on pikkusiskoni pelastanut koulunsa roskiksesta. Ilmeisesti opiskelija ei ole noutanut töitään, ja koulu halusi päästä niistä eroon. Aarikan tarjotin kirpputorilta.

Tämän tuolin tarinan tiedättekin jo, mutta dyykattu siis tämäkin,
 (ja tuoli edustaa keittokomeron kulmassa nykyisin).

 Mallasjuoma -laatikko on löytynyt edellisen talo-yhtiön kellarista, ja toimittaa nykyisin lehtitelineen virkaa. Pöytä, jonka alla laatikko on, on myöskin dyykattu.

Halusin näyttää teille tämän kuvan siksi, että nyt on väripläjäystä koko loppuvuodelle saakka sängyssä. Kauan kaapissa ollut ikean verhokangas päätyi väliaikaiseksi päiväpeitoksi, kun silkkitäkki odottelee pesuun menoa. Opetus ja kukkataulut kirpputorilta, samoin nojatuoli.

Väsynyt dyykkaajan avustaja.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Vanhaa, käytettyä ja huudettua

 Olen viettänyt viime postauksen jälkeen enimmäkseen aikaani vanhempieni luona.
Olen vain todennut, että jos istuskelen vain yksiössäni, olen kohtapikaa erakko.

Olen päässyt esimerkiksi museo-auton kyytiin (perheessä siis useampi).
Auton perässä on todella hieno, tyyliin ja väriin sopiva matkalaukku, josta vanhempani saavat kiittää yksin minua. Dyykkasin matkalaukun taannoin jätelavalta.

 Olen hankkinut ennestään täyteen astiakaappiini täydennystä
Kaksi Arabian Peura ja kaksi Arabian Kulku -sarjojen lautasta
Sekä avaamattoman pakkauksen riihimäen lasin -juomalaseja
 Olen myös hankkinut kaikkea turhaa mutta hienoa..

Kuten uusia maatuskoja
Fidalta veden värisen Riihimäen lasin keittiötölkin (jonka sisään muutti luonnon kiviä ja muovi-bambi)
Ja pitkästä aikaa kävin huutokaupassa.
Kovin mielelläni en niihin mene, sillä inhoan kilpailua tavarasta X, jonka välttämättä haluan ja jonka yleensä moni muukin haluaa. Tälläkin kertaa meni niin, että mademoiselle -tuolin kopio meni jollekulle muulle, samoin useampi 50-luvulta peräisin oleva pehmonalle.
Enkä myöskään halua huutaa siellä kovaan ääneen kilpaa, joten delegoin hommat vanhemmilleni.
Mutta jotakin edes tuli hankittua.

Kuten tämä tuoli, huutokaupan pitäjän mukaan kyseessä on rantatuoli 40 -luvulta. Heti tämän nähdessäni, kuvittelin ylleni 50 -lukuisen uimapuvun, hellehatun ja tämän tuolin mukaani rannalle. On tuoli hivenen kärsinyt, mutta tavaroissa saa näkyä aika ja käytön jälki, eivät ne olisi muuten persoonallisia ollenkaan.

Toinen ostokseni oli kaksi taulua.
Näitä jo huutokaupan alussa katselin, toivoin ja odotin, että jollain tavalla voittaisin nämä omakseni. Niinhän sitten kävikin! Kyseessä on mitä ilmeisemmin Seinäjokelaisen Tarja Polarin grafiikkaa suoraan 70 -luvulta. Lähetin muutama tunti sitten itse taiteilijalle sähköpostia, varmistuakseni siitä, että nämä on hänen taidettaan ja ovatko "vain" vedoksia vai ei. Mutta silti, vallan ihastuttavia!
kuvassa näkyvä kyltti on syntymäpäivälahja pikkusiskoltani.
 Tämä ostos ei ole minun, mutta halusin silti näyttää sen teille. Äitini uusimpia aarteita.

 Olisiko toiveita, että millaisista asioista tänne postailisin?