torstai 19. heinäkuuta 2012

Untitled.

Vaikka halajankin yhä Vallilan Jaffa -verhoja, oli minun pakko saada jotain keltaista ikkunaani. Ongelma ratkaistiin facebookin ihanaisella retro-kirpparilla, ja minä sain uudet verhoni. Täytyy tunnustaa, että hiukkasen jännitin että ovatko verhot liian räikeät, mutta pelkoni oli aiheeton.

Kyseessähän on siis Maija Isolan suunnittelema "Kaivo", marimekkoa tietenkin. Ehkä, vielä jonakin päivänä alan silittämään verhot, ennenkuin laitan ne ikkunaan. Mutta periaatteeni on, että siinähän ne suoristuu, kun ikkunassa roikkuvat.


Siitä saakka, kun näin tämän (tai samankaltaisen) leikkuulaudan ihastuttavan Annikan blogissa, päätin että minun on saatava sellainen. Kauan kesti metsästys, mutta jälleen facebookin retro-kirppari pelasti minut pälkähästä.
Ja jälleen kerran piti kirpputorilta raahata purkkeja mukana. Koska kahdella eurolla sai näitä söpöläisiä kuusi kappaletta, jaoimme ne ystäväni kanssa. Nämä on päällystetty ehkä tapetilla, mutta ei se niiden ihanuutta vähennä. Nyt ne saivat tehtäväkseen säilyttää mausteita, ja soijasuikaleita.

Kävimme samaisen ystävän kanssa sunnuntaina hiukan taas dyykkailemassa.
Pellavainen, kirjailtu liina löytyi roskiksesta ja päätyi tietokonepöydälle.
FB:n retrokirpparin huono puoli on siinä, että siellä saa itsensä tarvitsemaan asioita, joita ei olisi edes ajatellut aiemmin. Seurattuani vuosipyyhe -hullutusta, yritin pyytää äidiltäni hänen omiaan mutta tuloksetta. Mutta dyykillä löytyi sitten tälläinen kisupyyhe.

Tällä kuvalla haluan vain kertoa sen, että ei niistä vedenkeittimistä ole hyötyä, kun teeveden voi keittää paljon kauniimminkin.

Vilma muistutti minulle, että joudun joskus vielä muuttaa poiskin ja että hän ei ala tavaroitani kantamaan. Hieno muori se mun vimppunen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti